Poneja

tiistai 17. joulukuuta 2013

Työskentelytilat kuntoon

Tähän asti olen töhertänyt piirustuksiani pienen pyöreän ruokapöydän ääressä. Se on liian korkea piirtämiseen, joka on todennäköisesti aiheuttanut piirustusten vääristymistä ja hieman kipuja käsiin. Sain nostettua itseäni hieman korkeammalle, kun otin avukseni tietokonetuolin, mutta työskentelystä tuli vain siedettävää. Pöydästä kumminkin löytyy sen verran epätasaisuuksia, että jouduin käyttämään aina jonkinlaista taustalevyä tasaisen piirrosjäljen saavuttamiseksi. Se on tosin ymmärrettävää, sillä onhan pöytä minua vanhempi.

Mutta nyt siihen tuli muutos! Pyöreää pöytää käytetään tästä lähtien vain ruokailemiseen ja piirtäminen hoituu muualla! Veronpalautukset menivät hyvään käyttöön!

Sehän näyttää ihan oikealta työskentelytilalta!
Tätä olen kaavaillut jo pidemmän aikaa. Ostin samalla kertaa pöydän, työtuolin, lampun ja kallistettavan piirustustason. Koko paketti tuli maksamaan yllättäen "vain" vajaat 270 euroa + tomituskulut, joten veronpalautuksista jäi hieman yli!

Mistä sitten mikäkin on hommattu, ja paljonko kukin niistä maksoi? Pöydän kävin ostamassa uusiotorilta hintaan 25 euroa ja sen toimittaminen kotiin maksoi 10 euroa. Mistään kovin nätistä kapistuksesta ei ole kyse, mutta tukeva ja tilava se on.

Työtuolin ostin Sotkasta. Oletin joutuvani maksamaan siitä lähemmäs 150 euroa, mutta siellä sattui olemaan myynnissä työttömän budjettiin sopiva malli, joka lähti hintaan 89 euroa. Testailin sitä eilisen illan Minecraftia pelaillessa ja voin jo sanoa, että kesällä tuo tuoli tulee olemaan perseestä. Hikoilemista ei voi estää.

Lampun kävin ostamassa tänä aamuna (17.12.2013) Anttilasta. Hauskaa sinänsä, että se tuli maksamaan enemmän kuin tuo pöytä, eli 29,95 euroa. Juuri sellainen lamppu, mitä etsinkin. Sitä pitää vain vielä sijoitella paremmin.

Mutta sitten se kaikista tärkein, eli tuo kallistettava piirtotaso. Suomesta löysin pitkän hakemisen päätteeksi vain yhdestä paikasta vastaavanlaisen kapineen ja sekin maksoi lähemmäs 300 euroa. Vaikka hinta olikin järkyttävä, niin kaikista eniten ongelmia kuitenkin tuotti sen oikean nimen etsiminen. No siis haluan pöydän, jonka päällä piirtää. Miksi sitä silloin kutsutaan? No piirtopöydäksi. Mitä tapahtuu kun laittaa hakusanaksi "piirtopöytä" Googleen? Tulee läjä elektronisia piirtopöytiä. Kokeile hakusanaa "piirustuspöytä". Sama ongelma. Sain pyöritellä kaikenlaisia nimikkeitä ja tutkia monia eri kauppoja, jotta löysin haluamani. Vain sen takia, kun jollain on välähtänyt suomentaa termi "graphics tablet" piirtopöydäksi. Voi jumalauta! Kaikista pahinta tässä hommassa on, että en vieläkään tiedä miksi tuota kapinetta pitäisi virallisesti kutsua!

No takaisin asiaan. 300 euroa oli hieman suolainen hinta, joten piti löytää jostain halvempaa. Kun vähän aikaa pyörittelin hakusanoja englanniksi samasta aiheesta, löysin Ebayn kautta englantilaisen yrityksen, joka on erikoistunut piirtotasojen valmistamiseen. He myös toimittivat muutamia niistä maailmanlaajuisesti, ja niiden seasta löysinkin sitten etsimäni. Paljonko se maksoi? 123,79 euroa, ja se on A1-kokoisen tason hinta. A2-mallin saa alle satasella. Toimituskulutkin olivat vain 35,57 euroa kymmenen kilon paketille, joka toimitettiin suoraan kotiovelle. Pitää näköjään kaikki tilata nykyään ulkomailta, jos ne haluaa saada järkevään hintaan. Jos on tarvetta vastaavalle, niin käy kurkistamassa heidän verkkosivuillensa.

Siinä työpiste vielä toisesta kulmasta. 
Ja tällä mennään! Halvalla kasattu työpiste, jolla pitäisi pärjätä vuosia. Tuoli todennäköisesti menee vaihtoon ensimmäisenä, mutta jospa se kestäisi jonkin aikaa perseeni levitystä. Jonkinlaista lipastoa tms. voisi harkita seuraavaksi tuohon pöydän alle, johon saisi sitten laittaa kaikki tarvikkeet, piirustukset yms. Sillä nyt ei ole mitään kiirettä, mutta sitten joskus.

PS. Niin ja by the way, ne oikeat hakusanat tuon piirustustason löytämiseen olivat "drawing board A1". Jos tuota tason kokoa ei muista laittaa tuon hakusanan perään, niin tulee ongelmia haluamansa löytämisessä.

keskiviikko 20. marraskuuta 2013

Kun paperilla on väliä

Viime kesän alussa autoni ruostui korjauskelvottomaksi, joten se piti myydä pois. Sen jälkeen en ole päässyt käymään Tokmannilla, josta olen tähän mennessä hankkinut piirustupaperini halvalla. Ja nyt kun paperivarastoni on tyhjillään, jää ainoaksi vaihtoehdokseni ostaa sitä keskustan alueelta, mutta kovin halvaksi se ei käy. Samanlaista paperia ei keskustasta löydy, joten on aika etsiä erilaista tilalle!

Eiköhän näitä välineitä ala olla jo tarpeeksi...
Oikean paperin löytäminen piirtäjälle on aivan yhtä tärkeää, kuin oikeanlaisen kynänkin. Kovin monenlaista paperia en ole kokeillut, joten ostinpa testiin muutamia erilaisia, jos niistä vaikka löytyisi sopiva! Vertailussa on keskenään kuusi erilaista tuotetta, joita testataan samanlaisissa olosuhteissa uusimman Improving Skills-sarjakuvan luonnoksia piirtäessä. Vertailtavat tuotteet ovat:

- Foldermate - Sketchbook
- Canson Sketching
- Herlitz-kopiopaperi
- Derwent - Big Book
- Canson - Dessin Blanc Imagine
- Canson Illustration - BD, Manga, Comics

Kaikki tuotteet on kopiopaperia ja Foldermatea lukuunottamatta ostettu Suomalaisesta kirjakaupasta. Näin kirjakaupassa myös pari muutakin vaihtoehtoa, mutta yhdessä niistä ei ollut A4-kokoa jäljellä, ja pari muuta olivat Derwentin tapaisia luonnoskirjoja, joista toisessa ei ollut repäisyreunaa ja toinen maksoi kokonaiset 20 euroa.

On myös syytä ottaa huomioon, että eri ihmiset tykkäävät piirtää erilaisille papereille. Tämän vertailun tarkoitus onkin tuoda esille tuotteista omat mielipiteeni, joita muut voivat sitten käyttää apuna paperin valitsemisessa. Ammattitaitoni huomioon ottaen, en kuitenkaan suosittele luottamaan mielipiteisiin sokeasti, vaan kokeilemaan vaihtoehtoja itse.

Foldermate - Sketchbook


Neliömassa: 110 g/m²
Arkkeja: 60 Kpl
Hinta: n. 6 euroa
Muuta tietoa: Happovapaa; Luonnoskirja; Repäisyreuna

Tämä paperi toimii pohjana kaikille vertailussa oleville papereille. Tämä on nimittäin juuri sitä Tokmannin halpapaperia, josta puhuin aikaisemmin. Tällä minä olen pärjännyt puolentoista vuoden ajan, mutta nyt on aika etsiä jotain parempaa.

Kuvassa A5-kokoinen vihko
Paperille on ihan jees piirtää, mutta piirtäminen on tehtävä jossain muualla, kuin kansien sisällä, koska kirja käyttää ärsyttävää kierretekniikkaa sivujen yhteen sitomiseen. Omassa tapauksessani tämä ei haittaa, mutta jos haluaa piirtää jossakin muualla, kuin pöydän ääressä, on erillisen alustan hankkiminen lähes pakollista. Onneksi kirjassa on sentään repäisyreunat, mutta niissäkin olisi parantamisen varaa. Sivun kyllä saa pääasiassa helposti irti, mutta ongelma tuleekin vastaan viimeistään skannausvaiheessa. Repäisykohta on nimittäin jokaisella sivulla vähän eri kohdassa, joten irtonaisista papereista tulee aina aavistuksen eri kokoisia, ja toinen pidemmistä reunoista on vino vastakkaiseen nähden.

Minulla on ollut pitkään jo sellainen tunne, että kynä ei oikein tahdo liikkua tällä paperilla tarpeeksi sen karheuden takia. Tämä tarkoitaa sitä, että tulee tehtyä paljon virheitä, joten joutuu pyyhkimään paljon, jonka johdosta taas paperi suttaantuu piirustuskelvottomaksi hyvin äkkiä. Eikä paperilta ole kyllä muutenkaan kovin hyvä pyyhkiä mitään pois. Tuntuu vain yksinkertaisesti siltä, että viivat eivät vain lähde. Jos ongelmia on viivojen pois pyyhkimisen kanssa, niin välillä tuntuu, että viivat eivät oikein halua tarttua paperiin kunnolla, vaan ne leviävät kämmensyrjän mukana sotkien koko työn! En ole kuitenkaan montaa paperia käyttänyt, joten en tiedä onko tämä ihan normaalia, vai onko tämä vain halpapaperin ominaisuus.

Lyhyesti: Halpaa paperia. Tähän asti tällä on pärjätty, mutta en tiedä onko se mistään kotoisin. Pitää testata ensin muita ostamiani tuotteita.

Derwent - Big Book


Neliömassa: 110 g/m²
Arkkeja: 86 Kpl
Hinta: n. 15 euroa
Muuta tietoa: Happovapaa; Luonnoskirja kovilla kansilla; Repäisyreuna

Samanpaksuista paperia kuin tähän asti käyttämäni halpapaperi, mutta kovempien kansien sisällä! Mikä voisi mennä vikaan?

Liian huonolaatuinen edes
vessapaperiksi!
No aloitetaan vaikkapa sillä, että tämä paperi on kolme kertaa kalliimpaa. Siis tuleehan tässä peräti 26 arkkia enemmän, kuin Tokmannin paperissa, mutta ei se riitä kattamaan melkein kymmentä euroa. Lisäksi kirjassa on sama ärsyttävä sidontatekniikka, kuin Foldermaten vihkosessa. Onneksi paperissa sentään on repäisyreuna, mutta sekin on toteutettu kehnosti. Repäisykohta on nimittäin liian vahva, joten yleensä löydän itseni koko sivu kädessäni sidontakohtaa myöten!

No nuo ovat pikkuvikoja, mutta entäpä sitten se kaikista tärkein ominaisuus, eli piirtäminen? No paperin paksuus on omaan käyttööni sopiva, kun siihen olen tottunut, mutta se ei paljoa pelasta, jos paperi suttaantuu todella helposti, ja rupeaa jostain syystä rullaantumaan n. tunnin piirtämisen jälkeen. Tämähän on paskapaperia!

Lyhyesti: Ylihintainen luonnoskirja, jossa on suunnitteluvirheitä ja heikkolaatuista paperia. En suosittele.

Herlitz


Neliömassa: 80 g/m²
Arkkeja: 500 Kpl
Hinta: n. 22 euroa
Muuta tietoa: Kopiopaperia

No siis... Tämähän on vain paperia, jota löytyy suurinpiirtein jokaisen kotoa. Ei tämä ammattipiirtämiseen sovellu.

Halvalla mennään
Tuossa siis ajatukseni, kun otin kopiopaperin eteeni. Olin viimeksi piirtänyt vastaavalle alustalle joskus pikkupentuna, enkä siis muistanut minkälainen piirustuspaperi oli kyseessä. Otin sen tähän vertailuun ihan vain siinä mielessä, että osaisin löytää halpapaperin ja kalliin paperin erot. Eli sanotaanko nyt näin, että lähdin piirtämään tälle paperille melko epäileväisin mielin. Sitten piirsin ensimmäisen viivan, ja välittömästi hymy nousi huulilleni. Sanoin ihan ääneenkin: "Oliko tälle näin pehmeä piirtää"?

Kynä liikkuu juuri siihen suuntaan mihin haluan ilman minkäänlaista vastusta. Paperi ei suttaannu niin pahasti kuin odotin, ja virheviivat on yllättävän helppo pyyhkiä pois. Tähänhän pystyy piirtämään!

Tai no ainakin melkein. Vaikka piirtäminen kopiopaperille on hauskaa, niin jälki on jotenkin elottoman oloista. Lisäksi joutuu painamaan aika kovaa, jotta saa jäljen pysymään paperissa. Toinen ikävä asia on paperin laatu. Se näet rypistyy kovin helposti ja rupeaa menemään rullalle lyhyen piirtelyn jälkeen. Johtunee varmaan kämmensyrjän hikoamisesta. Rullausefekti ei tosin ole lähellekään yhtä paha, kuin Derwentin tapauksessa, ja se tapahtuu vain paperin toiselle reunalle.

Tämä kopiopaperin kokeileminen itse asiassa nosti odotuksiani Canson Sketchingiä kohtaan. Se kuitenkin on lähes yhtä paksua, mutta sen pitäisi olla laadukkaampaa, eli toivon mukaan rullausefekti jää pois. Siitä saattaa hyvinkin tulla vakiopaperini!

Lyhyesti: On se hauska kun halvalla tehty paperi, joka on tarkoitettu pääasiassa tulostukseen ja kopioimiseen, voittaa piirtämisominaisuuksissa kalliin Derwent-paperin, joka taas on tehty piirtämistä varten. Kyllä on taas maailmankirjat sekaisin... Jos sinulla sattuu olemaan tiukka budjetti, niin kopiopaperia vain alle! Ei maksa paljoa, mutta ei kannata mitään huippulaatua kyllä odottaakaan.

Canson Sketching


Neliömassa: 70 g/m²
Arkkeja: 70 Kpl
Hinta: n. 8 euroa
Muuta tietoa: Happovapaa; Hieman karkea

Hintalaatusuhde on kohdallaan
Tässäpä mielenkiintoinen tapaus. Paperi oikeastaan vastaa juuri sitä, mitä minä siltä odotinkin. Se ei suttaannu kovin pahasti, mutta kun niin käy, saa ne ylimääräiset jäljet helposti pyyhittyä pois. Paperi ei myöskään vastusta juurikaan kynän liikettä, eikä se mene rullalle käden hikoilun takia. Pientä rypistymistä on havaittavissa paperin ohuen rakenteen ja jatkuvan pyörittelemisen takia, mutta sitä nyt sopi odottaakin. Piirrokset näyttävät myös hieman eloisimmilta kopiopaperille tehtyyn luonnokseen verrattuna. Johtunee varmaan paperin aavistuksen karheasta pinnasta, mutta voi olla, että kuvittelen koko asian. Kaiken lisäksi paperi ole mitenkään järkyttävän hintaista, kun otetaan huomioon mukana tulevien arkkien määrä.

Huonoja puolia? Tjaa... Ei ainakaan tule mieleen mitään hirveää tuon rypistymisen lisäksi. Vaikka se täyttääkin kaikki vaatimukseni todella hyvin, niin jotenkin sitä vain jäi odottamaan enemmän. Kyllähän paperille piirtää ihan kiitettävästi, mutta siitä nyt vain jäi jotenkin halpa maku suuhun. Syynä lienee tuo ohut rakenne.

Lyhyesti: Loistava paperi niille, jotka tykkäävät piirtää sileämmille pinnoille. Hinta ei ole järkyttävä arkkien määrään nähden, mutta paperi rypistyy suht. helposti ohuen rakenteensa takia. Hyvä, mutta ei täydellinen paperivalinta.

Canson Dessin Blanc Imagine


Neliömassa: 200 g/m²
Arkkeja: 50 Kpl
Hinta: n. 8 euroa
Muuta tietoa: Happovapaa; Soveltuu monelle eri tekniikalle (mm. lyijykynä-, vesiväri- ja hiilityöt)

Nyt taisi tärpätä! Tämä järkyttävän paksu paperi nimittäin yllätti minut perusteellisesti. Paksuus on tosin selitettävissä sillä, että tätä voi käyttää myös mm. vesivärien kanssa. Odotin jotain samantapaista, kuin 110-grammaiselta paperilta, eli piirtäminen olisi raskasta ja suttuista, mutta ei. Tuntuma on oikeastaan melko samanlainen, kuin Canson Sketchingin kanssa, mutta paperi on vain paljon jämäkämpää, joten se pysyy tasaisena alusta loppuun saakka. Muuten samat asiat pätevät tähän tuotteeseen, kuin Sketchingiin.

Jämäkkää paperia
Vihossa tulee mukana 50 arkkia, eli 10 vähemmän mitä aiemmin käyttämässäni Foldermatessa oli. Se on kuitenkin varsin riittävä määrä. Saahan sillä kuitenkin kaksi sarjakuvaa tehtyä, melkein kolme. Itse asiassa Suomalaisessa kirjakaupassa tämä paperi on vieläpä halpaa! Pikaisella googletuksella löysin sivuston, jossa samaa vihkosta myytiin yli 20 euron hintaan! Canson Sketching tosin maksaa saman verran, ja siinä tulee mukana 70 arkkia, joka riittää lähestulkoon neljään sarjakuvaan (jos ei virheitä tee). Taidan kuitenkin tästä lähtien käyttää Dessin Blancia vakiopaperina. Jämäkkä rakenne teki minuun vaikutuksen.

Lyhyesti: Huomattavasti jämäkämpi versio Canson Sketchingistä, mutta tuntuma on muuten melko samanlainen. Huomioon on kuitenkin otettava, että Dessin Blancissa on vähemmän arkkeja kuin Sketchingissä, mutta uskaltaisin kyllä sanoa sen olevan sen arvoistakin.

Canson Illustration - BD, Manga, Comics


Neliömassa: 250 g/m²
Arkkeja: 12 Kpl
Hinta: n. 8 euroa
Muuta tietoa: Happovapaa; Ideaalinen sarjakuvien tekemiseen

Vielä on jäljellä yksi tuote, josta voin sanoa jo yhden asian ennen testaamista: Tämä ei tule olemaan minun vakiopaperini. Yksinkertaisesti vain sen takia, että tämä paperi on aivan järkyttävän kallista! Mukana tulee vain 12 arkkia, joka ei riitä edes yhteen sarjakuvaan! Minun pitäisi ostaa kaksi tällaista vihkosta, jos haluaisin yhden "normaalin" pituisen sarjakuvan saada aikaan, ja silloinkin jokaisen ruudun pitäisi periaatteessa onnistua kerralla. Virheluonnoksiin ei olisi paljon varaa!

Kallista on, perkele!
No minkälainen paperi sitten on piirto-ominaisuuksiltaan? Noh... Ainakaan suurta eroa Dessing Blanciin nähden en huomaa. Virheiden pyyhkiminen on ehkä aavistuksen helpompaa, mutta senkin saatan vain kuvitella.

Paperi on myös niin paksua, että jos se olisi vielä vähänkin paksumpaa, niin se olisi pahvia. Paksuudelle on tosin syynsä; Paperi on näet suunniteltu musteen ja tussin käyttöä silmällä pitäen. Ovathan kumpikin keino hyvin käytettyjä perinteisten sarjakuvien tekemisessä. En kyllä näe mitään syytä, miksei tussia voisi käyttää myös Dessin Blancin kanssa, mutta muste saattaa kyllä mennä siitä läpi. Tämäkin on vain tosin olettamus.

Lyhyesti: Näin amatöörin näkökulmasta katsottuna tämä paperi on hyvin turha ja kallis tuote, koska se tuntuu hyvin identtiseltä Dessin Blanciin nähden. Voihan se olla, että kunhan vähän kokemusta karttuu, niin ymmärrän tälle paperille syvällisemmän käyttötarkoituksen, mutta näin pelkkää lyijykynää käyttävälle piirtäjälle, tämä tuote tuntuu pelkältä rahan haaskaukselta. Periaatteessa sama, kuin olisin maksanut yhtä paljon vähemmästä määrästä samaa tavaraa.

Lopuksi


Aika listata tuotteet parhaimmasta huonoinpaan. Arvosteluasteikkona käytämme Jonneiltakin tuttua vitos-tekniikkaa.

- Canson Dessin Blanc Imagine 5/5
- Canson Sketching 4/5
- Canson Illustration 3/5
- Herlitz-kopiopaperi 2/5
- Foldermate - Sketch Book 2/5
- Derwent - Big Book -20/5

Eli rupean käyttämään Dessin Blancia tästä lähtien. Se yllätti minut, ja täytti kaikki laatukriteerini moitteetta. Sketching-paperi ei sekään ollut huono, mutta se on vain liian ohutta minun käyttööni. Illustration vastaa ominaisuuksiltaan Dessing Blancia, mutta järkyttävä hinta arkkimäärään nähden syö pisteitä pois reippaasti. Herlitz (tai mikä tahansa muu vastaava) on vain kopio- ja tulostuspaperia. Sitä voi käyttää piirtämisessä, mutta ei se siihen mitenkään parhaiten sovellu. Tämä paperi on tosin hyvin halpaa, ja kynä kyllä liikkuu alustalla muita papereita pehmeämmin! Jaetulla sijalla kopiopaperin kanssa on Foldermaten luonnoskirja. Se on sen verran laadukkaampaa Herlitziin verrattuna, jotta se ei rypisty ja/tai mene rullalle, mutta kopiopaperille on omasta mielestäni miellyttävämpi piirtää. Ja joukon paskaläjänä toimii Derwentin iso kirja, joka epäonnistuu niin pahasti kaikissa osa-alueissa, jotta se ansaitsee 20 ylimääräistä sakkopistettä.

Olisinpa älynnyt kokeilla muitakin papereita silloin piirustusurani alkuaikoina, mutta parempi myöhään kuin ei milloinkaan! Hauskasti vain tuo tähän asti käyttämäni vakiopaperi putosi tuonne listan häntäpäähän. Samalla sellainen huomio, että Derwent ja Foldermate ovat kumpikin samanpaksuisia, ja samalla joukon häntäpäätä. Sattumaako?

Tuli taas tekstiä, perkele! En edes yritä etsiä kirjoitusvirheitä tällä kertaa.

PS. Jos satut liikkumaan Joensuun suunnalla ja haluat ilmaista piirtustupaperia, niin heitä viestiä! Saat ison kivan kirjan itsellesi ihan veloituksetta!

torstai 5. syyskuuta 2013

Välinetestausta - Osa 2

Tänään meillä on testissä astetta mielenkiintoisempi tavara, joka tunnetaan nimellä paristopyyhekumi!

paristopyyhekumi ja varakumeja.
Koko idea kuulosti sen verran huvittavalta, että päätin muutaman euron investoida kyseiseen härpäkkeeseen. Itse laite maksoi 5,90 euroa ja siihen kuului mukaan viisi kappaletta vaihtokumeja. 30 kappaleen vaihtokumipaketti maksoi 1,95 euroa ja postikulut olivat 4,50 euroa. Koko lysti tuli siis maksamaan 12,35 euroa! En nyt sanoisi, että mitenkään liian kallis hankinta.

Paristopyyhekumin idea on simppeli: Se on periaatteessa pieni pora, jonka kärkeen on kiinnitetty pyyhekumi. Pintapuolin tarkasteltuna, moottori on aika perinteinen ja halpa kapistus. Taisin viimeksi nähdä tuollaisen, kun purin jotakin lelua ollessani pienempi. Virtansa laite saa kahdesta AAA-paristosta. Eli periaatteessa tälläinen kapistus olisi suht. helppo kyhätä ominkin käsin. Ainoaksi ongelmaksi muodostuisi oikeastaan vain kotelo.

No ei kun kokeilemaan! Eilen testaamani pyyhekynät olivat jo niin tarkkoja kapistuksia käyttää, että en osannut paremmasta kuvitellakkaan... Ennen tämän laitteen kokeilemista. Paristokumilla saa pyyhittyä aivan järkyttävän tarkasti! Se on kuin lyijykynä, jonka kärki on tehty pyyhekumista! Jälkikin on hyvää! No tärkein ominaisuus oli vakuuttava. Heikkouksilta ei tosin vältytä.

No ensimmäisenä tulee mieleen, että kestääkö tämä laite 36 kumin verran käyttöä. Jotenkin minusta nimittäin tuntuu, että tuo kotelo on maksanut enemmän, kuin sen sisällä oleva elektroniikka. Tämä on vain aavistelua tosin. Kumien pitkäikäisyyskin vähän huolettaa, sillä ensimmäinen kumi kerkisi kulua jo merkittävästi, vaikka en montaakaan viivaa kerinnyt pyyhkimään sillä. Se on tosin odotettavaa, koska kumi pyörii aikamoista vauhtia. Lisäksi kapistus rupeaa haisemaan sähköautoradalta, kun pyyhkii kerralla vähän enemmän.

Paristokumilla pitää olla hellä kosketus. Jos painaa vähänkin liian kovaa, niin moottori ei jaksa pyörittää kärkeä. Totta puhutaan, niin jotain tälläista minä vähän odotinkin. Käynnistysnappi saisi olla sijoitettu vähän parempaan paikkaan. Se on nimittäin laitteen päällä, josta sitä on hieman inhottava painaa, ainakin jos käyttää kapistusta, kuten kynää. En sitten tiedä, miten laitetta on suunniteltu kädessä pidettäväksi, mutta kynäasento se ei ole.

Tiivistettynä:


Mielenkiintoinen laite, joka pyyhkii tarkasti ja hyvin. Sen käyttöikä pistää tosin mietityttämään ja siinä on pari hassua pikkuvikaa, jotka aavistuksen haittaavat käyttöä, mutta mistään vakavasta ei ole kyse. Jos tarvitset pyyhekynääkin tarkempaa pyyhkäriä, niin tästäpä siihen ratkaisu! Tarkemmaksi on vaikea pistää.

Seuraava laitetestaus tulee viimeistään vuoden lopussa tai ensi vuoden alussa. Jos jotain mielenkiintoista tulee hankittua ennen sitä, niin teen sitten siitäkin blogautuksen. Ei niiden testattavien välttämättä tarvitse olla piirustustarvikkeita!

keskiviikko 4. syyskuuta 2013

Välinetestausta - Osa 1

Mainitsin tuossa ohimennen edellistä kirjoitustani väsätessä, että tarkka piirrostyylini aiheuttaa ongelmia pyyhkimisen kanssa. No sitä se tekee ja valitettavan usein vieläpä. Usein tulee pyyhittyä tyyliin puolet hahmon naamasta, vaikka haluaisi piirtää vain sieraimen uusiksi. Sain siitä viime viikolla sitten tarpeekseni, ja päätin tehdä pari kallista ostosta. Ensimmäinen niistä on pyyhekynä!

Staedtler-pyyhekynä. Kuin lyijytäytekynä, mutta sisältö on pyyhekumia.
No oliko ostos sen arvoinen? No ainakin ensimmäisten testien perusteella! Pyyhekumi ei ole liian pehmeä, eikä liian kova, ja se pyyhkii hyvin ja tarkasti. Kyseisen kapistuksen ostamisessa on vain yksi haittapuoli: Niitä ei pysty ostamaan yksitellen.

FFFFFFFFFUUUUUUUUUUUUUUUUUUUUUUUUUUUUUU...
No ainakin kynä riittävät.

Paljonko kynille kertyy sitten hintaa? No yhden kynän hinta on kokonaiset 1,88 euroa. Ei kuulosta paljolta, vai mitä? No kynät on ostettava kymmenen kappaleen seteissä, joten kerrotaan tuo 1,88 euroa vielä kymmenellä, niin saadaan loppusummaksi 18,8 euroa. Ostin lisäksi kolme kappaletta varakumeja, joiden hinta on 0,83 euroa kappaleelta. Eli loppusummaksi kertyi 21,29 euroa. Toimituskulut päälle, niin hinta nouseekin 27,19 euroon! Eikä siinä vielä kaikki! Tämähän on vain alviton hinta! ALV päälle, niin saadaan lopullinen hinta, eli 33,71 euroa!

Minua jäi hieman hämmentämään tosin yksi seikka... Tilaukseen oli merkitty lisäkulut-kohta, jonka arvoksi jäi 7,32 euroa. En tiedä mistä lisäkuluista oikein oli kyse, mutta en minä kuitenkaan joutunut niitä maksamaan. Olisivatko olleet jonkin sortin pakkauskulut tms. En valita asiasta. Tämä oli vain huomio.

Tiivistettynä


Perkeleen kalliita kyniä, mutta ainakin ensivaikutelman perusteella ovat sen arvoisia. Kyllä minä niistä tänne valitan, jos jotain valittamisen aihetta löytyy. Suosittelen kaikille, jotka harrastavat tarkkaa piirtämistä!

Miksikäs tämä kirjoitus on merkattu ensimmäiseksi osaksi? No näitä välinetestauksia tulee lisää tulevaisuudessa. Seuraava tulee vielä tämän viikon sisällä, sillä tämä ei ollut ainoa asia, jonka tilasin...

lauantai 31. elokuuta 2013

Improving Skills - Osa 24

Uusi osa sarjakuvaani on julkaistu! Voit lukea sen täältä!

Hullun ponipiirtäjän piirustustarvikkeet

Ennen kuin varsinaisen sarjakuvan tai piirustuksen tekemisen pystyy aloittamaan, tarvitaan sitä varten luonnokset. Ne voi tehdä tietokoneella, kuten varsinaisen työnkin, mutta itse suosin perinteisempää keinoa (aka. kynä ja paperi). Ainakin omassa tapauksessani, luonnoksien tekeminen on se vaihe, joka hoitaa sen varsinaisen piirustustaidon kehittämisen. Kyllä minä photoshopatessakin opin kaikenlaista, mutta varsinainen työ tapahtuu ruokapöydän ääressä. Mitä huolellisemmin luonnokset tekee, sitä helpompaa varsinaisen työn toteuttaminen on ja aikaa säästyy.

No minkälaisilla välineillä minä ne luonnokset sitten toteutan? Tietenkin sellaisilla, millä ei "pitäisi"! Pitäisi-sana on lainausmerkeissä, koska piirustusvälineet ovat makuasia. Opettavathan ne jossakin taideakatemiapaskasysteemissä tms., että pitäisi käyttää jotain tietynlaista kynää tiettyyn asiaan jne. Minä sanon, että paskan vitut. Kukin käyttäköön mitä haluaa!

Yleiskatsaus työskentelytilastani.
Kyllä, se on pieni pyöreä pöytä. Onko se paras paikka työskennellä? Tällä hetkellä kyllä. Onko se ergonominen? Ei oikeastaan. Pöytä on liian korkea, joten joudun käyttämään tietokonetuolia saadakseni itseni korkeammalle, mutta voisi ne asiat huonomminkin olla. Tuon pöydän ääressä on kuitenkin kaikki tuotokseni syntyneet. Loppuvuodesta olisi suunnitelmissa luoda ihan kunnon piirustusnurkkaus, josta löytyy säädettävillä jaloilla oleva pöytä, kallistettava pöytälevy ja mukava säädettävä työtuoli, sekä kirkas valo. Hyvästi veronpalautukset...

Välineistöä.
No sitten itse niihin välineisiin! Kuvat piirtyvät halpaan 110-grammaiseen A4-luonnosvihkoon. Siitä löytyy 60 sivua (riittää n. kolmeen sarjakuvaan) ja se maksaa jotain vitosen luokkaa. Kirjakaupasta saa vihkosia, joissa on korkeintaan 50 sivua ja ne perkeleet maksavat tuplasti enemmän. Sen lisäksi, sieltä ei löydy meikäläiselle sopivan paksuista paperia, eikä kaikissa vihkosissa ole edes sivun irroittamiseen tehtyä repäisykohtaa. Tämä on niitä harvinaisia tapauksia, jolloin saa parempaa halvemmalla.

Kynänä toimii suhteellisen halpa ja tavallinen lyijytäytekynä. Niitä on itseasiassa kaksi: harmaa ja vihreä. Ostin vihreän varakynäksi, mutta tulee niitä käytettyä vuoron perään, koska kummassakin on eri lyijyä. Harmaassa on HB-lyijyä ja vihreässä H-lyijyä. Niiden välillä on hyvin pieni ero. Itse en sitä huomaa, ennen kuin rupeaa paperi suttaantumaan. Miksikäs lyijytäytekynä tavallisen sijaan? Yksinkertaista, se on aina terävä ja sillä saa tarkkaa jälkeä aikaiseksi. Loppujen lopuksi lyijyn ostaminen tulee halvemmaksi, kuin uusien kynien, joista tulee käyttökelvottomia joko lattialle putoamisen jälkeen, tai liiallisen teroittamisen päätteeksi. Kaiken lisäksi lyijytäytekynällä on helppo opetella piirtämään kevyemmin, koska terä katkeaa helpommin. Jos haluat piirtää kevyemmin, laita painalluksen verran lisää lyijyä näkyviin. Jos lyijy katkeaa, niin painat liian kovaa tai lyijy on paskaa. Yksinkertaista. Löytyy minulta tavallisiakin kyniä. Ensimmäisessä kuvassa näkyy metallinen kotelo, joka pitää sisällään melko kalliin setin erilaisia Briteissä tehtyjä kyniä. Niitä käytän vain yksittäisten piirustusten varjostamiseen.

Ja oikeastaanhan mikään kynä ei nykyään käytä enää lyijyä, vaan grafiitia. Joten tavallaan puhutaan aina virheellisesti lyijykynästä, vaikka sitä oikeastaan pitäisi kutsua grafiittikynäksi. Ihan vain tässä sivuhuomautuksena. Älä ota tosissaan. Ei kukaan käytä termiä "grafiittikynä".

Sitten löytyy tavallinen viivain. Hyödyllinen, kun pitää saada kaksi hahmoa ruudussa samankokoisiksi, samalle korkeudelle tai muuta vastaavaa. Ja pyyhkimistä varten löytyy tietenkin pyyhekumi. Edellisessä kuvassa näkyvät kumit ovat kumpikin samoja. Toinen on vain vähän pyöristynyt. Muuten ihan loistavia pyyhekumeja ovat, mutta ne ovat liian isoja tarkalle piirustustekniikalleni. Tästä asiasta lisää seuraavassa kirjoituksessani.

Seuraava apuväline on takakansi jostakin vanhasta luonnoslehtiöstä, jota käytän pyyhekumin putsaamiseen. Sinitarraa tarvitsen läpi piirtämiseen, jos kahdessa peräkkäisessä ruudussa on sama kuvakulma, mutta jokin muu muuttuu, kuten ilmeet, jonkun hahmon paikka tai asento, esineet liikkuvat tms. Ja lopuksi vielä löytyy kirjoituslevy, jos ei halua piirtää tai kirjoittaa pöydän ääressä. Se saisi kyllä olla aavistuksen isompi ja tukevampi, mutta kirjakaupassa oli vain tuota mallia.

Sitten on tietysti harjattava Trixie, jonka vahemmat ostivat minulle huumorimielessä. Se on itseasiassa oiken hyödyllinen varjojen ja kolmiulotteisuuden hahmottamisen kanssa.

Niin ja on vielä vanha pöytälamppu.

Kun luonnokset ovat valmiita ja skannattu koneelle, niin minne ne sitten menevät? Kansioihin tietysti. Olisi kuitenkin kätevämpi, jos minulla olisi jonkin sortin arkistointikaappi tai vastaava.


Omistan tällä hetkellä kaksi kansiota. Ylemmässä kuvassa olevassa kansiossa on kaikki sarjakuviin liittyvät asiat. Niin dialogit, luonnokset, kuin epäonnistuneetkin ruudut. Tuo kansio on tosin repeämässä liitoksistaan, joten täytyypä muistaa käydä kirjakaupasta ostamassa uusi ensi viikolla. Alempi kansio on kaikille muille piirustuksille. Siellä on vielä tilaa onneksi. Pinon päällimmäisenä on vasta käyttöön otettu dialogi-vihko. Nimensä mukaan, se sisältää alustavat vuoropuhelut Improving Skills-sarjakuvalle 25. osasta eteenpäin. Edellisten osien vuoropuhelut löytyvät sarjakuva-kansiosta.

Siinäpä se perinteisen piirustuspuolen välineistö onkin lyhyesti. Ensi viikolla sitten lisää tarvikeasiaa!

lauantai 13. heinäkuuta 2013

Rahan menoa ei voi estää!

Ihmisillä on usein hankaluuksia puhua rahasta. Jos joltakin henkilöltä kysyy, että kuinka paljon hän tienaa töistä rahaa, niin saa usein vastaukseksi joko "ihan tarpeeksi" tai "liian vähän"-virkkeen. Koskaan ei voi sanoa sitä varsinaista määrää tai edes tuntipalkkaa. Sama homma pätee, jos kysyy tilin saldoa tai muuta vastaavaa. Mistähän tämä johtuu? Miksi rahasta puhuminen on niin vaikeaa ihmisille? Itse jos olisin töissä, hehkuttaisin koko ajan: "MINÄPÄ SAAN PERKELE RAHAA 1800 EUROA KUUSSA JA VOIN OSTAA SILLÄ MITÄ HUVITTAA! LOLOLOLOLOLOLOLOLOL XDXDXDXDXDX :::::DDDDDD VITUN KÖYHÄT SAATANA"!

No siis olisin hyvin iloinen.

Joka tapauksessa, raha on päivän aihe. Se on aina päivän aihe, vaikka sitä ei tiedostaisikaan. Kaikki maksaa tavalla tai toisella. Mitään ei saa ilmaiseksi tässä maailmassa.

Työttömyydestäni huolimatta, minulla ei varsinaisia ongelmia ole koskaan ollut rahan kanssa... Tai siis ei ollut, ennen kuin kävin hammaslääkärissä n. 3 kuukautta sitten. Siellä piti vieläpä käydä kahdesti, joka kustansi hieman päälle 230 euroa! Sen jälkeen on vain menty alamäkeä. Vielä vuoden alussa tililtä löytyi rahaa n. 900 euroa YLIMÄÄRÄISTÄ. Pystyi aivan huoletta tuolloin ostamaan Wii U:n ja rahaa jäin ihan kivasti vielä kaikkeen muuhunkin. Sitten kävin siellä hammaslääkärissä. Sen jälkeen veljeni ilmoitti lopettavansa osallistumisensa vuokrakuluihin, koska hän ei asuisi enää samassa taloudessa. Sitten korotettiin vuokraa. Möin auton pois, joka auttoi vain kuukauden ajan. Nyt sitä odotellaan toimeentulotukea. Jos tämä jatkuu, niin vuoden päästä sitä ollaan ihan kusessa, kun opintolainaa pitää ruveta maksamaan pois alta.

Miksikäs en ole töissä? Vastaus on yksinkertainen: Töitä ei vain ole! Vaikka käytännössä kaikki sähköistetään ja tietokoneosaamista tarvitaan edellistä enemmän, niin datanomeille ei silti ole kysyntää. Meitä on liikaa. Ohjelmoijille olisi huomattavasti enemmän kysyntää, mutta se ei ole minun alaani. Ei ole riittävästi taitoja, ja se on hyvin puuduttavaa hommaa. Kaiken lisäksi, ohjelmoinnista ei käyty kuin jonkun Visual Basicin perusteet ammattikoulussa. Jos sen sijaan olisi opetettu vaikka Javaa tai C-kieltä, niin hyöty olisi ollut paljon suurempi.

On sillä työn puuttumiselle toinenkin syy: Minä itse. Yleensä ihmiset nimittäin stressaavat hirveästi työttömyyttä. Minulla tilanne on päinvastainen. Ei, en ole laiska. Minua ei vain huvita tehdä työtä. Ei edes raha motivoi siihen. Rupeaa vituttamaan ajatuskin siitä, että pitäisi viitenä päivänä viikossa istua kahdeksan tuntia jossakin ja tehdä jotain tylsää hommaa, vaikka kotona olisi parempaakin tekemistä. On vain ihan muutama työ, johon haluaisin, mutta sellaisia ei tällä alueella ole. Muuttaminen ei ole vaihtoehto.

Entäs sitten opiskeleminen? Minä päätin ammattikorkeakoulussa opiskelemisen toisen vuoden lopussa, kun se rupesi stressaamaan ihan hirveästi. Olen tullut siihen tulokseen, että opiskelu ei ole enää vaihtoehto. Olen kyllä harkinnut suunnittelu- ja media-assistentiksi opiskelemista, mutta opintotuen pieni määrä vain pahentaisi rahatilannettani, sekä siinä olisi pari muuta ärsyttävää ominaisuutta.

Eli mitäpä tässä tilanteessa teet? Piirrät poneja. Ratkaisu kaikkeen. Se onkin ainoa asia, joka minua huvittaa tällä hetkellä. Piirtäminenkin syö tosin rahaa. Nytkin pitäisi ostaa lisää paperia, tarkkaan piirtämiseen tarkoitettuja pyyhekumeja, oikea piirustuspöytä, vaihtoteriä piirtopöytäni kynään (mieluummin kyllä ottaisin kokonaan uuden piirtopöydän), ja mitähän muuta paskaa sitä vielä oli. Ajatella, että viisi kappaletta noita vaihtoteriä maksaa melkein yhdeksän euroa! Ne tosin kyllä kestävätkin aika pitkään (yli vuoden). Tuo piirustuspöytä pitää ostaa periaatteessa kolmessa osassa. Ensin se kallistettava taso pitää tilata Briteistä, joka ei onneksi ole 80 euroa enempää, mutta sitten pitäisi vielä hankkiä tukeva pöytä, johon sen voisi laittaa. Sellainen saattaa löytyä kierrätyskeskuksesta halvalla, mutta työtuolin minä vaadin uutena ja se ei ole halpa korkeiden laatuvaatimuksieni takia.

Piirtäminen on sentään suhteellisen halpaa huvia, mutta peliharrastus ei. Nytkin olisi suunnitelmissa ainakin 24 uutta peliä ja kaksi konsolia. Sen lisäksi pitäisi saada uusi TV-taso ja melkeinpä uusi pelihyllykin. Alkaa vanhat nimittäin käymään ahtaaksi. Peliharrastuksen joutuu kuitenkin jättämään nyt sivumpaan huonojen tulojen vuoksi. Tälläkin hetkellä Steamissa olisi menossa loistava kesäale, mutta taidan käyttää tilillä olevat kolme euroani mieluummin ruokaan, kuin jonkun pelin kämäiseen ladattavaan lisäsisältöön.

Tällaista arkipäiväistä asiaa tänään. Olisi lisääkin, mutta se menee kokonaan toiseen kategoriaan, joten teen sille oman blogautuksensa. Kunpa replikaattorit olisivat (jo) olemassa, niin ei tarvitsisi kenenkään rahapulasta kärsiä.

Nyt sarjakuvan piirtämistä jatkamaan!

lauantai 15. kesäkuuta 2013

tiistai 4. kesäkuuta 2013

Sarjakuvan tekemistä Richin tyyliin

Tämä blogautus piti postata jo aikoja sitten, mutta se nyt vain pääsi unohtumaan. No parempi myöhään, kuin ei milloinkaan!

Teinkin tuossa blogautteluni alkupuolella pitkän merkinnän sarjakuvan luomisesta. Vaikka se suht. hyvin tiivistääkin koko prosessin, olisi siinä voinut olla enemmän yksityiskohtaista tietoa ja enemmän kuvia koko prosessista. Siispä päätin tehdä vähän tarkemman blogautuksen sarjakuvieni digitaalisesta osuudesta. Miksi? No ihan huvikseen. Joskus tekee mieli vain jakaa omia tietämyksiään ja kokemuksiaan muille.

Esimerkissä en käytä Improving Skills-sarjakuvaani, vaan lyhyttä kahden ruudun strippiä, jonka loin tylsyyttäni vieraillessani vanhempieni luona. Sarjakuvassa ei ole tarkoitus olla taustaa, joten se on hyvin helppo ja nopea tehdä. Puhutaan arviolta neljän tunnin hommasta.

Saat käyttää vapaasti tekniikkaani, mutta uskallan väittää, että se ei sovi kaikille pikkutarkan toimintatapansa vuoksi. Olen nähnyt ihmisten tekevän sarjakuvat yleensä huomattavasti yksinkertaisemmin. Kaiken lisäksi, tämä tekniikka vaatii paljon tasoja (layereita), joka vaatii jo sitten tehoja koneelta. Jos seurasit "Pala kerrallaan"-blogisarjaani, niin sarjakuvieni tekotapa on hyvin samanlainen, mutta huomattavasti yksinkertaisempi. Vaikka käytänkin esimerkissä Photoshopia ohjelmana, voi näitä vinkkejä soveltaa muidenkin kuvankäsittely/piirto-ohjelmien kanssa.

Kirjoitus ennen kaikkea


No ensiksi olisi hyvä tehdä jonkinlainen käsikirjoitus. Tämä vaihe auttaa hahmottamaan sarjakuvaa päässäni piirtämistä varten. On helpompi piirtää, kun tietää, miltä lopputuloksen pitäisi näyttää. Kaiken lisäksi käsikirjoittaminen auttaa paikkaamaan epäkohtia tarinassa. Sillä on tapana tuoda myös uusia ideoita esiin!  Lyhyelle muutaman ruudun sarjakuvalle (kuten esimerkissä) käsikirjoitus ei ole välttämätön, mutta pitkälle sarjakuvalle käsikirjoitus on enemmänkin sääntö. Vaikka sen kirjoittaminen voikin kuulostaa työläältä ja tylsältä hommalta, niin uskokaa minua, sen tekeminen selkeyttää asioita paljon. Käsikirjoituksen tyyli - ainakin omasta puolestani - on vapaa. Yritän selostaa tiiviisti oman käsikirjoitusprosessini.

Avaan tekstinkäsittelyohjelman ja kirjoitan sarjakuvan alustavan nimen (tai osan numeron). Jos sarjakuva on jatkoa jollekin toiselle sarjakuvalle, niin minulla on tapana kirjoittaa tässä vaiheessa sarjakuvien väliin jäänyt aika, esim. "sarjakuva jatkuu suoraan edellisen osan lopusta", tai "sarjakuva alkaa muutama tunti edellisen osan lopun jälkeen." Luon tällä tavoin itselleni aikajanaa.

Sitten vain kirjoitan jokaisen ruudun tapahtumat ylös lyhyesti. Kuvailen kuvakulmia, ilmeitä, ja laittelen alustavia vuoropuheluita omalla äidinkielellä. Ei mitään kovin monimutkaista. Se riittää, että minä hahmotan kokonaisuuden. Tässäpä esimerkki yhdestä ruudusta:

Ruutu 11

                      Kuvakulma siirtyy Dashin ja Twilightin taakse.

                      Twilight kysyy, onko Dash koskaan maistanut jääsuklaata. Hän itse on aina halunnut, mutta ei ole koskaan saanut tilaisuutta. Dash vastaa kieltävästi, ja ehdottaa että hehän voisivat maistaa sellaisia. Hän pyytää "luojalta" kulhollisen jääsulkaakonvehteja.

Kun sarjakuvan rakenne on saatu kasaan, on aika siirtyä tekemään dialogia. Sen teen kielellä, jolla lopullinen sarjakuvani julkaistaan, eli tässä tapauksessa englanniksi. Siitä tulee vähän tämän näköistä:

The name of the comic

Panel 1

Person A - I'm talking something about nothing!
Person B - Me too!

Panel 2

etc.

Erona on vain, että kirjoitan dialogini ihan kynällä paperille, enkä tietokoneella. En tiedä miksi, mutta se vain tuntuu paremmalta vaihtoehdolta. Lisäksi on sanottava, että dialogini on vielä tässä vaiheessa alustava. Sen idea vain onkin visualisoida hahmojen ilmeet ja käyttäytyminen päässäni. Usein teksti muttuukin aika ronskisti siinä vaiheessa, kun se on tarkoitus laittaa itse sarjakuvaan.

Siinäpä se lyhyesti. Nyt asiaan!

Alkuasetelmat


Jotta koko homma pysyisi kasassa, on luotava ensin kansio sarjakuvalle (esim. sarjakuvan projektinimi tms). Kansion sisälle luon sitten toisen kansion luonnoksille. Seuraavaksi siirrän luonnokset kansioon ja avaan ne Photoshopissa rajausta ja kääntämistä varten. Tallennan luonnokset vanhojen päälle, ja luon kokonaan uuden Photoshop-tiedoston. Tästä se varsinainen homma sitten alkaa.

Tosin kuin valtaosa muista digitaalisten sarjakuvien piirtäjistä, on minulla tapana luoda yhteen tiedostoon yksi ruutu, ja yhdistää ne kaikki lopuksi omaan tiedostoonsa. Tämä mahdollistaa erittäin tarkan piirtämistekniikan, mutta vaatii samalla enemmän ennakkosuunnittelua.

Yksittäisten piirroksieni resoluutio on yleensä tyyliin 7000 x 4000 pikseliä, eli erittäin paljon. Suurempi pikselimäärä mahdollistaa tarkemman piirtämisen, mutta syö koneelta enemmän tehoja. Sarjakuvaruuduissa minulla on tapana käyttää resoluutiona 2220 x 1230 pikseliä. Se on täysin riittävä. Seuraavaksi valitaan tärkeä arvo, jonka ihmiset yleensä ohittavat, eli pikseliresoluutio. Suurempi pikseliresoluutio mahdollistaa kuvan skaalaamisen pienemmäksi ja suuremmaksi ilman suurempaa sumenemista (ei tosin takaa sitä, kuten vektorigrafiikka). Oletuksena Photoshop taitaa valita pikseliresoluutioksi 72, mutta itse laitan arvoksi 350.

Nyt meillä on valkoisella taustalla varustettu psd-tiedosto. Tässä vaiheessa yleensä tallennan sen samaan kansioon, jonka loin ensimmäisenä sarjakuvaa varten. Tähän kansioon tulee useampia tiedostoja, joten tiedoston uudelleen nimeäminen järkevästi on ikään kuin pakollista (esim. sarjakuvan_nimi_ruutu_1.0). Kun se on hoidettu pois alta, muutetaan lukittu tausta tasoksi ja annetaan sille nimeksi "valkoinen". Sen yläpuolelle luodaan uusi tausta, joka värjätään mustaksi ja nimetään sisältönsä mukaan. Näiden kahden tason yläpuolelle luodaan kansio, jolle annetaan nimeksi "hahmot/ponit". Se sisältää kaikki hahmoihin liittyvät asiat. Tähän kansioon laitetaan alikansio, jolle annetaan sarjakuvassa esiintyvän hahmon nimi (esim. Dash, Twilight, Lyra).

Sitten tulee hirmuinen läjä uusia tasoja ja pari kansiota. Ajan säästämiseksi (ja selvyyden pitämiseksi) päätin laittaa kuvan lähestulkoon lopullisesta yhden ponin kansiorakenteesta. Kuvahan kertoo enemmän, kuin tuhat sanaa.

Yhden ponin/hahmon kansion rakenne.
Rakenne on siis lähestulkoon lopullinen. Siinä on pohja, mutta joitakin tasoja saattaa joutua järjestelemään uudelleen ja muutamia uusiakin pitää vielä laittaa. Vastaava kansiorakenne pitää tehdä kaikille ruudussa näkyville hahmoille. Tässä sentään voidaan säästää huomattavasti aikaa vanhalla kunnon copy-paste-nimeä uudelleen-toiminnolla. Periaatteessa kaikki ponit voi tiivistää yhteenkin kansioon, mutta silloin pitää olla tarkkana. Esimerkiksi, olet saanut ruudun hahmot jo valmiiksi, mutta huomaat yhden hahmon olevan liian korkealla toisiin nähden. Jos hahmot ovat sijoitelut erillisiin kansioihin, voit huoletta valita hahmon kansion ja siirtää sitä ympäri työskentelyaluetta ilman ongelmia. Jos kaikki hahmot on taas pakattu yhteen kansioon... Noh, silloin onkin sitten jo paskempi homma. Joudut nimittäin leikkaamaan jokaiselta tasolta halutun hahmon osat erilleen, josta syntyy tasojen kaaos ja aikaa menee hukkaan. Eli laittamalla kaiken erilleen, mahdollistamme virheiden korjaamisen vielä jälkikäteen ilman, että koko piirustusta tarvitsee pyyhkiä. Tällainen usean tason tekniikka voikin tuntua monesta epämiellyttävältä ja sekavalta, mutta jos kaiken nimeää loogisesti ja käyttää tarpeen vaatiessa apunaan tasojen värikoodausta, niin mitään ongelmia ei tule.

Kun alustava rakenne on paikallaan, laitetaan lopuksi vielä luonnos/luonnokset mustan taustan ja hahmo-kansion väliin mieluisalla tavalla. Tässäpä lopullinen... Öh... Alkutilanne:


Yleensä sarjakuvaruutujeni luonnnokset eivät ole noin tarkkoja, mutta minulla vain sattui olemaan niin paljon aikaa käsissäni, että päätin tehdä vähän normaalia parempaa jälkeä.

Linjat paikalleen!


Kun on pohja paikallaan, voidaan aloittaa itse piirtäminen. Minulla on yleensä tapana aloittaa hahmojen ääriviivojen piirtämisellä. Eli valitsen "kehon ääriviivat"-tason (tässä tapauksessa pelkästään "ääriviivat"), valitsen sopivan paksuisen sudin (typerän kaksimielisen ajattelutapani takia en käytä sanaa "pensseli" tätä kirjoittaessa), oikean värin ja rupean piirtämään.

Millä perusteella valitsen sudin koon? No aivan silmämääräisesti ja kokeilemalla. Se riippuu, kuinka isona hahmo näkyy ruudulla. Tässä tapauksessa totesin sopivan koon olevan 10 pikseliä ääriviivoille. Se on aika vakio vaihtoehto tällä resoluutiolla. Jos hahmon pää täyttäisi puolet ruudusta, olisi sudin koko varmaan n. 20 pikseliä. Kokeilemalla oppii.

Mistäs minä sen oikean värin sitten pöllin? No vaihtoehtoja on näillä näkymin ainakin neljä (ainakin poneja piirtäessä):

1. Voin ottaa kuvan hahmosta jostakin päin nettiä, siirtää sen kuvankäsittelyohjelmaan ja ottaa tarvittaessa oikean värin pipetti-työkalun avulla kuvasta.

2. Teen ensin uuteen tiedostoon oman väripaletin tavalla tai toisella.

3. Käytän ohjelman sisäistä väripalettia.

4. Valitsen värin silmämääräisesti.

Tässä tapauksessa (sekä yleensä) käytän vaihtoehtoa kaksi, mutta olen tässä jo jonkin aikaa harkinnut siirtymistä kolmanteen vaihtoehtoon parin pikkuvian takia. Siinäkin on omat pikkuvikansa, mutta katsoo nyt... Seuraavaksi kuitenkin kuva meikäläisen käyttämästä väripaletista. Siinä ei ole sen tarkemmin nimetty mitään, mutta sepä riittääkin, että minä tiedän jokaisen värin tarkoituksen.


Ja sitä mukaa kun piirrän jonkin uuden ponin, niin lisään sen värit listaan. Tuossa paletissa ei ole vielä Trixien värejä.

No sitten siihen piirtovaiheeseen! Siinä ei mitään ihmeellistä ole. Piirrän vain hahmon kehon ääriviivat seuraten luonnoksen linjoja. Jos tosin tiedostan, että luonnoksessa voisi jotkin linjat mennä vähän paremmin, niin niitä tulee tässä vaiheessa korjailtua. Tässä luonnoksessa ei ollut vialla kuin yksi asia: Dashin kaula.

Dashin kehon ääriviivat piirrettynä.
Yllä olevasta kuvasta huomaa, kuinka olen korjannut kaulan asentoa. Tämä tarkoittaa, että minun on piirrettävä myös takaharja uudestaan. Tässä vaiheessa minulla on joskus tapana luoda keinotekoinen paineentunne viivoihin. En älynnyt valitettavasta ottaa yhtään kuvakaappausta vertailuun, mutta ideana on terävöittää jokaisen viivan päätä. Tässä tapauksessa terävöitin leukaviivaa, korvan viivoja ja kuonon alkamiskohdassa olevan viivan päätä. Asia on hankala selittää, mutta tämä pikkuprosessi tekee kuvasta huomattavasti mielekkäämmän näköisen. Tosin, yleensä teen terävöittämisen vasta harjan piirtämisen jälkeen. Huomaa myös, että suun ääriviiva on piirretty ohuemmalla pensselillä, kuin muut ääriviivat. Taas yksi pieni yksityiskohta. Sieraimenkin viiva on lopullisessa kuvassa terävöitetty.

Ja sitten sama homma harjalle (ja mahdolliselle hännälle). Ainoana erona on, että piirrän harjan viivat hieman ohuemmalla sudilla kuin kehon ääriviivat. Tämä on näitä makuasioita, mutta minusta se vain näyttää sillä tavoin aavistuksen paremmalta.

Harja paikallaan.
Tässä vaiheessa vielä piirrän lisä-ääriviivat, jos kuvasta löytyy (esimerkkitapauksessa hampaan ja korvan yksityiskohdat). Nekin omalle tasolleen sopivan paksuisella viivalla.

Seuraavaksi vuorossa on pientä tasoilla leikkimistä. Kuten yllä olevasta kuvasta voi nähdä, menee kehon ääriviivat harjan ääriviivojen yli joissakin kohdissa, vaikka ei saisi. Se johtuu siitä, että "kehon ääriviivat"-taso on "harjan ääriviivat"-tason päällä. Voisin siirtää harja-tason keho-tason päälle, mutta sitten harja tulisi yli korvan kohdalta, ja sekin olisi väärin. No mites tässä tilanteessa? Yksi vaihtoehto olisi tietenkin pyyhkiä  ylimääräiset viivat pois, mutta se jättää melkein väkisin pienen raon harjan ja kehon ääriviivan väliin. Eli minun pitäisi saada kehon ääriviivat kahdelle eri tasolle, jotta saisin viivat menemään haluamallani tavalla. Voisin tietysti ottaa kopion koko keho-tasosta, mutta se hankaloittaisi asioita sitten myöhemmin. Täytyy siis leikata.

Pyyhitään kehon ääriviivaa niin paljon, että päästään vastaavaan lopputulokseen, kuten alla olevassa kuvassa. Eli kehon ääriviiva ei saa mennä harjan ääriviivan yli.

Kehon ääriviivasta on pyyhitty pois niin paljon, että se ei ylitä harjan ääriviivaa.
Nappaan vain valintatyökalulla palasen jokaisesta kehon ääriviivan päästä siitä kohdasta, jonka haluan tulevan harjan alle ja teen siitä kopion omalle tasolleen. Sitten siirrän kopioista koostuvan tason "harjan ääriviivat"-tason alle. Tämän jälkeen otan käyttöön pyyhekumin, jolla poistan "kehon ääriviivat"-tasolta viivaa siltä samalta alueelta, jolta juuri otin kopiot. Nyt kehon ääriviiva menee harjan alle jättämättä kuitenkaan rakoa harjan ja kehon viivojen väliin.

Kehon ääriviiva menee nyt harjan alle, eikä rakoa jää niiden väliin.
Tämä prosessi on hyvin yksinkertainen, mutta hyvin hankala selittää. Simppelisti ja lyhyesti selitettynä otin kopion kehon ääriviivoista ja siirsin sen harjan ääriviivojen alle, mutta en kuitenkaan ottanut kehosta, kuin ne ongelmakohdat. Tämä prosessi tekee leikkauskohdasta aavistuksen paksumman, mutta sitä ei näe ellei zoomaa hyvin likelle.

Viimeisenä vaiheena viivojen piirtämisestä meillä on harjan raidat. Eli luodaan kohdat, joissa harjan väri vaihtuu. Ei mitään ihmeellistä siinä. Suosittelen vain suht. ohutta sutia sitä varten, mutta ei liian ohutta tai värjäyksessä tulee ongelmia. Tässäpä kuva, johon on laitettu paikalleen kaikki ääriviivat:

Ääriviivat ovat paikallaan. Sitten väriä kehiin!

Väriä elämään


Väreille teen kokonaan oman kansion, koska minun pitää kytkeä joissakin tapauksissa värit pois käytöstä, joten kansion avulla pystyn tekemään sen yhdellä klikkauksella. Kansion sijoitan kaikkien muiden hahmon osien alle. Kehon värille tulee tietenkin oma tasonsa, mutta mitenkäs harjan kanssa? Koska olen asettanut rajat paikalleen, voin tietysti laittaa kaikki harjan värit yhdelle tasolle. Aavistuksen enemmän tarkkuutta se vaatii sillä tavoin, mutta en näe muuten mitään syytä miksei noin voisi tehdä. No itse kuitenkin pelaan varman päälle laittamalla kaikki värit omille tasoilleen. Ei tarvitse olla niin tarkka sitten noiden rajojen kanssa myöhemmin. Hampaille/kielelle myös oma tasonsa!

Ja millä väritys tapahtuu? No pääosin aivan perinteisellä täyttötyökalulla tietenkin. Täytyy kuitenkin pitää huoli, että työkalun asetuksista on laitettu täppä kohtaan "all layers". Muutoin työkalu ei ota piirrettyjä rajoja huomioon, vaan värjää koko taustan. Värjäys kuulostaa simppeliltä, vai mitä? No on siinä yksi pieni asia, jonka joutuu tekemään sutia käyttäen. Pikku juttu.

Korjaamaton ongelma värien kanssa.
Yllä olevasta kuvasta voi huomata, että täyttötyökalu ei itseasiassa värjää aluetta aivan reunoja myöten, joten se jättää pienen raon väliin. Tähän ei ole muuta keinoa, kuin ottaa suti kauniiseen käteen ja käydä sen avulla reunat läpi. Helppo homma, mutta sitä vain toivoo, että täyttötyökalu osaisi asiansa paremmin. Joissakin tapauksissa auttaa, jos värjää alueen kahdesti, mutta jos täyttövärin ja ääriviivan väri on sama, aiheuttaa tuplaklikkaus ongelmia, eikä se toimi terävien kulmien kanssa.

Ongelma korjattu. Ei välejä!

Silmä silmästä


Sitten osuus, jossa käytän kaikista eniten hyväksi ohjelman toimintoja, eli silmä(t). Muutaman askeleen teen kuitenkin piirtämällä. Silmille kannattaa tehdä oma kansionsa, koska ne tarvitsevat ainakin seitsemän tasoa. Itse sijoitan kansion yleensä värien yläpuolelle. Hyviä uutisia! Kummankin silmän saa laittaa samalle tasolle!

Yritän pitää tämän osuuden mahdollisimman lyhyenä, sillä tämä vaiheen tarkka selostaminen tuottaa useamman A4-arkin verran tekstiä. Seuraava kuvasarja tiivistää hyvin vähimmäistasojen määrän ja sen, kuinka silmät rakentuvat omassa tapauksessani.


Hyvin usein kansioon joutuu kuitenkin laittamaan vielä kahdeksannen tason kulmakarvoja varten. Jos ilme on hyvinkin vaikea, voidaan tarvita vielä yhdeksäskin taso erikseen silmäluomien hallitsemiseen. Kaikenlaisia poikkeuksia löytyy!

Tämä vaihe on hyvin pitkälti valinta- ja leikkaustyökalujen käyttämistä. Ainoat silmän osan, joissa käytän kynää ovat: Silmän ympärys, ripset, sekä iriksen ja pupillin heijastus. Monessa kohtaa toimii seuraavaa kaava: Tee ovaali, asettele se haluamallasi tavalla ja leikkaa ylimääräiset osat pois. Tämä toimii siis silmissä, jotka pitää tehdä ovaalin muotoiseksi. Esimerkiksi Twilightin silmissä homma on vähän vaikeampi, koska ne ovat paljon siromman muotoiset, mutta muuten homma etenee samalla tavalla.

Missä järjestyksessä silmän osat on sitten järkevintä laittaa? No loogisinta on tehdä ensin pohja, jonka jälkeen pupilli. Tässä vaiheessa voi sitten laittaa mitä huvittaa, lukuunottamatta heijastuksia/kiiltoja, jotka on melkein väkisinkin laitettava vasta lopuksi.

Jos haluat tarkennusta jostakin kohtaa silmien tekemisestä, niin kysy! Pienellä googletuksella tosin löytänee hyviä ohjeita niiden tekemiseen.

Varjoissa koko elämä


Jos et tavoittele sarjan tyyliä kummempaa, niin tämä vaihe on turha, koska sarjassa poneilla ei ole kummaisia... Tuota... Itsevarjoja? Omavarjoja? Ihan vain varjostuksia? Mikähän lie suomenkielinen termi self-shadowille. Itse asiassa self-shadow taitaa vain liittyä peleihin... Äh, olkoot!

Eli varjojen tekeminen ei ole kovin simppeli homma. En vieläkään saa niitä oikein läheskään aina, mutta perusidea on hallussa. Osaan suurin piirtein suunnata varjot oikein valon lähteen mukaan, mutta ei sitä kaikkea tule otettua ikinä huomioon. Kaiken lisäksi käytän hyvin yksinkertaista varjostustekniikkaa sarjakuvien tekemisessä. Tällä tarkoitan, että varjot ovat joka kohdasta yhtä tummia, eikä niissä ole minkäänlaista reunanpehmennystä. Siksi kutsunkin niitä nimellä "Simple shadows" + satunnainen versionumero.

Periaatteessa varjoihin ei tulisi käyttää mustaa väriä, kun kyseessä on värillinen piirustus, mutta se on paljon nopeampi ratkaisu sarjakuvia tehdessä, kuin kokeilla eri värivaihtoehtoja. Sitä paitsi, kun mustan värin läpinäkyvyyttä pudottaa, niin sehän muuttuu kokonaan eri väriseksi, eli se ei ole sen jälkeen enää musta, vai mitä? Yksittäisissä piirustuksissa nykyään käytän kyllä värien avulla tehtyjä varjoja, ihan vain harjoituksen vuoksi. Varjo-värin valinta on itse asiassa hyvin simppeli juttu loppujen lopuksi, mutta vie se silti enemmän aikaa, kuin valita väripaletista suoraan musta väri.

Eli miten minä ne varjot sitten luon? No ensiksi, teen neljä uutta tasoa lisää (tarpeen mukaan enemmänkin), joille asetan sopivan läpinäkyvyyden (usein 20%). Alla oleva kuva näyttää neljän eri tason sijoittelun.


kuvan alin varjo-taso on tarkoitettu päävarjolle, jonka teen ensin. Ei siinä mitään ihmeellistä tekniikan puolesta. Ihan vain kynällä piirtelen, kunnes ne näyttävät omaan silmään riittävän hyvältä. Entäs nuo loput kolme varjo-tasoa? Mikä niiden idea on? Miksi ne ovat sisennettyjä muihin tasoihin nähden? Yksinkertaistetaan asiaa kuvalla. Kiinnitä huomiota varjon alueella oleviin ääriviivoihin.


Eli päävarjoa tehdessä ääriviivojen alueet eivät värjäydy. Tämän takia niille kaikille on tehtävä oma varjo-tasonsa, jotta lopputulos näyttäisi järkevämmältä. Miksikäs sitten sisennys noiden kolmen tason kohdalla tasovalitsimessa? No se yksinkertaisesti tarkoittaa sitä, että väri ei mene ääriviivojen yli. Vaikka kuinka yrittäisit, niin et saa värjättyä mitään muuta aluetta, kuin sisennetyn tason alla olevan alueen. Tämä on hankala selittää, mutta tässä puhutaan kuitenkin erittäin hyödyllisestä toimenpiteestä.

Ja siinäpä se hahmojen piirtäminen sitten olikin! Tämä prosessi toteutetaan kaikille ruudussa näkyville poneille, jolloin lopputulokseksi syntyy jotain tällaista:

Jos ponit ovat ruudussa vuorovaikutuksessa joidenkin tavaroiden kanssa, piirrän minä myös ne vielä tässä vaiheessa. Niiden asetteleminen onkin sitten oma hommansa. Sitten hyppään tekemään seuraavan ruudun poneja, jonka jälkeen taas seuraavan jne., kunnes ne loppuvat. Tämän jälkeen hyppään taas alkuun ja rupean rakentamaan taustaa hahmojen ympärille, mutta koska tämä sarjakuva ei pidä sisällään minkäänlaista taustaa, niin siirrymme suoraan niiden yhteen niputtamiseen.

Kaikki samaan kasaan


Jos tarve vaatii, niin rajataan ensin ruutuja. Tässä tapauksessa en suunnitellut rajausta, joten se jätetään huomiotta. Sitten tallennetaan ruudut kuviksi. Itse suosittelen PNG-muotoa häviöttömän pakkauksen takia. Ruudut laitan kokonaan omaan kansioonsa uuden psd-tiedoston kanssa, joka luodaan seuraavaksi.

Uudelle Photoshop-tiedostolle annan leveydeksi 2480 pikseliä, mutta korkeus heittelee ruutujen määrän ja niiden rajauksen mukaan. Parhammillaan työskentelyalueella on ollut korkeutta 25 000 pikseliä. Se syö konetta. Korkeutta ja leveyttä voi onneksi muuttaa milloin tahansa, joten sen tarkka mitoittaminen ei ole vielä tässä vaiheessa tärkeää.

Sitten luon kansion ruuduille ja toisen mokoman teksteille ja puhekuplille. Valkoinen tausta yleensä riittää tässä vaiheessa, mutta tämän sarjakuvan tapauksessa tarvitsin lisävärin. En muuten erottanut ruutujen taustaa sarjakuva taustasta

Lopuksi vielä ruudut omaan kansioonsa, jonka jälkeen ne asetellaan paikalleen. Jos ruutuja on paljon, niin tämä vaihe vie aikaa. Photoshopista löytyy kyllä työkalu tasaisten välien luontiin, mutta se auttaa vain tietyssä tilanteissa. Hyvin pitkälti välit joutuu mitoittamaan käsin. Tuon homman jälkeen rajataan vain yli jäänyt alue pois ja sitten olemme valmiit aloittamaan työstämisen.

Ruudut aseteltu paikalleen. Alempi ruutu näyttää nykyään hieman erilaiselta.
Kuten näkyy kuvasta näkyy, ei sarjakuvan ruudut erotu taustasta, eli niihin on laitettava reunat. Reunoille teen kokonaan oman tasonsa, jonka sijoitan taustan ja kaiken muun väliin. Sitten leikin valintatyökalulla, jotta saan kaikkien ruutujen ulkokehän rajattua. Laajennan valinta-aluetta n. 10 pikselillä, jonka jälkeen vain maalaan alueen mustaksi. Toinen vaihtoehtoinen tapa on käyttää ohjelmaan rakennettua stroke-toimintoa, mutta se pyöristää kulmien reunoja liikaa omaan makuuni. Se on tosin nopeampi tekniikka käyttää.

Nyt ruudut erottuvat taustasta.
Sitten laitetaan dialogi paikalleen. Siinä ei ole mitään ihmeellistä. Pyritään vain asettelemaan se järkevästi ja niin, että se on luettavissa. Jälkimmäisellä kommentilla tarkoitan sopivan fontin ja sen koon valintaa.

Dialogi paikallaan.
Sitten se hankalin vaihe, eli puhekuplien ja dialogin sovittaminen niihin järkevästi. Tässä sarjakuvassa ei tämän kanssa ongelmia ollut, mutta näkisittepä, kun teen Improving skills-sarjakuvaani. Siinä on tullut törmättyä ongelmaa, jos toiseenkin.

Puhekuplat sijoitan yhdelle tasolle, joka sinänsä on helpottaa asioita pirusti, mutta tekee jälkikäteen muokkaamisesta hivenen ärsyttävää. Asetan vain tasolle stroke-ekektin ja piirrän eri tapoja käyttäen puhekuplat tekstien ympärille. Stroke-efekti luo viivan automaattisesti puhekuplan ympärille, joka taas säästää paljon aikaa ja vaivaa

Kun puhekuplat ja teksti ovat sopivassa tasapainossa keskenään, pitää niille vielä laittaa sakarat. En rupea tätä prosessia sen tarkemmin selittämään, mutta siihen sisältyy hyvin paljon leikkimistä path-työkalujen kanssa. Eli ikään kuin loisi vektorigrafiikkaa. Homma toimii melko samalla periaatteella.

Lopuksi voidaan vielä heittää kaikkea ylimääräistä tekstiä, kuten sarjakuvan tekijän nimi, ja osoite, josta tekijän löytää yms. Taustankin voi värjätä mieleisekseen, mutta tässä tapauksessa se on valkea.

Valmis sarjakuva.
Ja siinäpä se!

Lopuksi


No oli siinä kirjoittamista, perkele! Kirjoitusvirheitä on varmaan vino pino, mutta ei se ketään satuta. Tähän loppuun olisi varmaan hyvä vielä sanoa jotain, mutta ei yksinkertaisesti tule mieleen mitään sanomisen arvoista.

tiistai 14. toukokuuta 2013

Ristiriitaiset tunteet


Miten minä tämän selitän... No tavallaan on hirmu hyvä olo, mutta samalla niin ärsyyntyny ja hermostuttaa.

Sain viimeinkin sarjakuvani 21. osan valmiiksi kuukauden aherruksen jälkeen, ja nyt se on oikolukijan käsissä. Saan sen siis julkaistuksi parin päivän sisään. No sehän on oikein hyvä juttu! Normaaliolosuhteissa olisin siihen tyytyväinen, mutta minulla näyttäisi olevan se aika vuodesta meneillään, jolloin tapahtuu kaikista suurin piirustustaitojen kehittyminen. Siis jes! Piirustustaidot kehittyvät! Aivan loistava juttu, mutta se haittaa sitten sarjakuvien tekemistä!

Sain uusimman sarjakuvani luonnokset valmiiksi noin kolme viikkoa sitten. Silloin ne näyttivät vielä hyviltä, mutta jo viikko sen jälkeen ne rupesivat näyttämään paskalta. Miksi? Koska piirtustaitoni kehittyivät. Näin jo silloin suurimmat ongelmakohdat luonnoksissani, mutta en voinut asialle mitään, koska minun olisi pitänyt aloittaa kaikki alusta. Eli  minun oli vain hampaat irvessä piirrettävä seuraava osa valmiiksi niitä luonnoksia käyttäen. Yritin kuitenkin korjailla pahimpia ongelmia matkan varrella, mutta se ei paljon auttanut. Voitko kuvitella sen tunteen, kun piirrät viivaa väärästä kohdasta niin, että tiedostat sen. Takaravoissa kuitenkin hakkaa ajatus: "Minä pystyn oikeasti parempaan". Ihan hirveää paskaa. Rupeaa kunnolla ärsyttämään.

Ja nyt se shaiba pitäisi julkaista. Fanit varmaan tykkäävät, ja onhan se siis paremman näköinen, kuin sitä edeltävä osa. Onhan sen osan ideakin hyvä, mutta itseäni ärsyttää se laatu. Nooh... On tämä tapahtunut pari kertaa ennenkin. Silloin ei vain ollut vielä blogia, johon purkaa ajatuksiaan. Heti helpottaa.

keskiviikko 8. toukokuuta 2013

perjantai 26. huhtikuuta 2013

Havaintoja

Kävin eilen hammaslääkärillä. Oli perseestä ja kaiken lisäksi vieläpä kallista. Poistivat hammaskiveä, joten nyt vihloo niin maan perkeleesti hampaita ja ikeniä. Jano on, mutta ei kykene juomaan mitään. Vittu.

No tuosta huolimatta asiat ovat loistavasti piirtämisen kannalta. Tänään se nimittäin on takkuilevasta alusta huolimatta sujunut. On tullut tehtyä myös muutamia havaintoja piirtämiseen liittyen.

Olen huomannut, että päivän ensimmäinen piirustus ei koskaan onnistu, kuten pitäisi. Siitä eteenpäin saattaa sitten kaikki onnistua loistavasti. Mitä tästä voi päätellä? Minun on lämmiteltävä. Aivan oikein. Niin typerältä, kuin se saattaakin kuulostaa, minun on selvästi tehtävä niin ensitöikseni joka päivä. Eli pitää piirtää vain jotain! Vaikka palloja, jos ei muuta. Ei sillä väliä, kunhan vain saa sen tuntuman piirtämiseen! Kylmiltään ei näköjään lähde. Saman olen huomannut pätevän kitaran soittamiseenkin.

Seuraava havainto tapahtui tänään sarjakuvan ensimmäisen ruudun luonnosta piirtäessä (neljättä kertaa). Tein ensimmäistä kertaa niin, että pidin pari kolme kertaa maksimissaan viiden minuutin pituisia taukoja. Kuuntelin siinä välissä yleensä jonkin kappaleen, jota en ollut kuunnellut pitkään aikaan. En tiedä mikä siinä oli, mutta tämä prosessi tuntui helpottavan piirtämistä huomattavasti. Olisko vain, että silmät ja aivot saivat levätä välillä hieman, joten jaksoin piirtää paremmin. Hyvä kappale jokaiseen väliin rentoutti ja piristi mieltä. Luonnoksesta tuli loistava!

No tässäpä yksi harjoituspiirustus tältä päivältä. Luonnoksen tekeminen kesti alle puoli tuntia. Linjojen piirtäminen varmaan puolitoista, ja silti siitä tuli yllättävän hyvä!
Ka mitä helvettiä? Minunhan pitää ruveta toteuttamaan outoja rituaaleja tästä lähtien! No ei siinä mitään. Tuntuu vain hölmötä. Saatan tietysti kuvitella vain koko asian, mutta eipä noista haittaakaan ole.

Että tällaista tällä kertaa.

perjantai 19. huhtikuuta 2013

Uutta piirustusta!

Tänään tulee vuosi täyteen siitä, kun liityin DeviantArtiin. Sen kunniaksi piirsin suht. nopeasti uuden piirustuksen, ja tässäpä se onkin etukäteen julkaistuna! Nähtävillä myöhemmin myös DeviantArtissa!

(Sexy) Belly Rubs? (projektinimi: Sexy Twilight)


maanantai 15. huhtikuuta 2013

Improving Skills - Osa 20

Tässäpä uusin sarjakuvani osa!

Siitä tuli sen verran ristiriitainen tapaus, että päätin tehdä siitä sitten oman blogimerkintänsä.

Näyttääkö se hyvältä? No minun nykystandarteilla mitattuna ei, mutta se näyttää paremmalta kuin 19. osa. Tarinan kannalta tuo osa on kuitenkin tärkeä. Dialogiin tuli panostettua itseasiassa piirustusjälkeä enemmän. Useampaan otteeseen tuli sitä vielä tuossa loppupuolella muokattua. Tunteja siihen menikin. Oikolukija sanoi, että oikeinkirjoitus oli lähes täydellinen, mutta ongelma olikin tekstin luonnollisuudessa, vai pitäisikö sanoa luonnottomuudessa. Se nyt ei mikään yllätys ollut. Minulla kun on tapana kirjoittaa kaikki vähän viralliseen tapaan, eikä englannin kieli ole poikkeus. Todennäköisesti en saa kielitaitoani koskaan luonnolliseksi, mutta yrittämisestä ei pitäisi ainakaan olla haittaa! On se kuitenkin parantunut järkyttävän paljon sitten viime vuoden.

Tämän sarjakuvan tekeminen kesti melkein kaksi kuukautta, ja kysymys kuuluukin: Minkä takia? Yksi vahvasti vaikuttava tekijä oli työharjoittelu. Luonnokset piirsin muistaakseni vielä työharjoittelun aikana. Työajat olivat paskat, joten kerkisin/jaksoin piirtää vain yhden luonnoksen päivässä. Kun työharjoittelu loppui, oletin vauhdin palaavan ennalleen, mutta ei... Olin jo tottunut tekemään vain yhden kuvan päivässä, joten se jotenkin jämähti päähäni. En saanut itseäni millään takaisin piirustuspöydän ääreen, vaikka minulla ei olisi ollut mitään tekemistä. Työ oli syönyt piirtämismotivaatiota, eikä jaksanut välillä tehdä mitään. Kaikki oli ihan perseestä. Piirtonopeus on palannut vasta hiljattain lähes aikaisempansa tasolle. Motivaation puutetta ei sentään ole!

Jos katsoo tarkasti tätä uusinta osaa, niin voi huomata järkyttäviä muutoksia piirtotyylin suhteen joissakin ruuduissa. Normaalisti kehittymiseni nimittäin tapahtuu jokaisen sarjakuvan jälkeen, mutta ajan puutteen vuoksi se tapahtuikin tällä kertaa keskellä sarjakuvaa. Tässä sarjakuvassa heijastuu osittain vanha piirtojälkeni, mutta myös uudempi piirtojälkeni. Lopputulos on hyvin kummallinen ja ristiriitaisia tunteita herättävä. Ponien anatomia heittelee vähän laidasta laitaan. Mukaan mahtuu pari todella hyvääkin ruutua, mutta pääasiassa jälki on joko keskitasoa ja huonompaa. Taustaan on lisätty hieman yksityiskohtaisuutta, mutta se on jotenkin luonnottoman tuntuinen. Yksi iso ongelma on heinikko. Minä tiedostin sen olevan ruma jo piirtovaiheessa, mutta olisi kestänyt liian pitkään kehitellä uusi tyyli, joten oli käytettävä vielä vanhaa. Seuraavassa osassa tuo asia tulee muuttumaan.

Mutta tämä on kuitenkin tärkeä osa minulle, koska se auttoi minua löytämään piirtotyylini, jonka ansiosta piirtonopeuteni on kasvanut. Tänään huvikseni piirrellessä huomasin kykeneväni piirtämään ponin sivuperspektiivistä missä tahansa asennossa n. 20 minuutissa. Viimeksi kykenin piirtämään poneja noin nopeasti vuosi sitten. Silloin jälki ei tosin ollut kovin kehuttavaa. Kolmiulotteisen ponin piirtäminen kestää vieläkin tunnin. Jos asento on hankala, niin minun pitää piirtää sama kuva useamman kerran, mutta se on ymmärrettävää. Mutta pointtipa onkin tämä: Minä uskallan sanoa osaavani piirtää joten kuten! Ja sen tajuaminen tuo aivan loistavan tunteen.

tiistai 9. huhtikuuta 2013

Käännekohta

Pidän piirtämisestä. No se nyt on itsestäänselvyys, mutta miksi pidän piirtämisestä? On tullut nyt yli vuosi piirrettyä poneja, mutta innostus ei ole lakannut, kuten useimmilla poniartisteilla, jotka ovat lopettaneet n. kaksi kuukautta ensimmäisen piirustuksensa jälkeen. Vuoden ajalle on toki mahtunut mukaan pari luovuusblokkia ja vähän motivaation puutetta, mutta jostakin ilmestyy aina jotakin, joka muistuttaa minua piirtämisen ilosta. Tämä tapahtui eilen jälleen kerran. Tällä kertaa se ilmeni "käännekohtana".

Jos kuvitellaan, että minä olen hahmo jostakin roolipelistä. Roolipelille olennaista on, että hahmo kerää kokemusta tarpeeksi, jonka myötä se sitten kehityy seuraavalle tasolle saaden lisää taitoja käyttöönsä. Jossain vaiheessa hahmon päästessä jollekin tietylle tasolle, avautuu mahdollisuus esim. päästä kokonaan uudelle alueelle, jossa täytyy edetä hieman eri tavalla edelliseen alueeseen nähden. Eli voisin sanoa, että minä saavutin eilen tuon tason. Mutta mitä sitten tapahtui?

Pidin siinä taukoa tietokoneella istumiselta, ja piirtelin kaikkea mieleeni tulevaa. Sitten tuli hyvä idea piirustukselle ja aloin sitä toteuttamaan. Puolen tunnin päästä minulla olikin jo hahmojen linjat paikallaan, mutta jokin oli oudosti... Katselin hahmojen muotoja, heidän anatomiaansa ja sijoitteluaan. Kaikki oli kohdallaan. En löytänyt mitään kritisoitavaa, kuten yleensä. Rupesin miettimään, kuinka piiroksessa käytety asennot olivat tuottaneet vielä puoli vuotta sitten ongelmia, mutta nyt ne onnistuivat, kuin tyhjään vain, eli hahmotuskykyni oli parantunut huomattavasti muutaman kuukauden aikana. Hahmojen leuat näyttivät oikeilta, vaikka ne ovat olleet ongelma viimeiset kolme kuukautta. Jatkoit luonnostelua hieman lisää, koska halusin laittaa ilmeet paikalleen. Ne ovat yleensä olleet hankala asia, mutta nyt nekin onnistuivat suhteellisen helposti. Itseasiassa, hahmot näyttivät juuri siltä, miten minä olinkin ne kuvitellut. Tässä vaiheessa muistin taas, miksi pidän piirtämisestä.

Eli se tunne, kun tajuaa kehittyvänsä! Tajuaa saavuttaneensa jotain! Edistyvänsä! Se jännityksen tunne, kun laittaa parhaimman koskaan tekemänsä työn muiden ihmisten nähtäville! Jos vielä ihmiset pitävät tuotoksestani, niin se nostattaa väkisin hymyn huulille ja antaa kovan motivaatioboostin! Paras asia piirtämisessä kuitenkin on, että saa laitettua pääkoppansa sisällön paperille, jotta muutkin näkevät ajatusmaailmani.

Millä tavalla tämä on sitten käännekohta? No minä huomasin, että hahmojeni piirtotyyli on alkanut vakioitumaan. Eli sen sijaan, että kokeilisin joka kerta jotain uutta hahmojen piirtotyylissä, ne ovat ruvenneet näyttämään nyt tietynlaisilta. Olen viimeinkin löytänyt oman persoonallisen piirtotyylini! Tämä tarkoittaa sitä, että piirtämisnopeuteni kasvaa, joka taas tarkoittaa hyviä uutisia sarjakuvani lukijoille!

Pääasialliseksi ongelmaksi jääkin enää vain tausta, mutta sekin on vain ajan kysymys, milloin se rupeaa näyttämään hyvälle. Hyvä seuraava askel senkin kehittämiseen, olisi saada luonnosteltua tausta ensin paperille, eikä alkaa piirtämään sitä suoraan tietokoneella.


Tällaista tällä kertaa! Asiaa varmaan olisi vaikka millä mitalla, mutta säästetään ne myöhempiä kirjoituksia varten.