Poneja

lauantai 13. heinäkuuta 2013

Rahan menoa ei voi estää!

Ihmisillä on usein hankaluuksia puhua rahasta. Jos joltakin henkilöltä kysyy, että kuinka paljon hän tienaa töistä rahaa, niin saa usein vastaukseksi joko "ihan tarpeeksi" tai "liian vähän"-virkkeen. Koskaan ei voi sanoa sitä varsinaista määrää tai edes tuntipalkkaa. Sama homma pätee, jos kysyy tilin saldoa tai muuta vastaavaa. Mistähän tämä johtuu? Miksi rahasta puhuminen on niin vaikeaa ihmisille? Itse jos olisin töissä, hehkuttaisin koko ajan: "MINÄPÄ SAAN PERKELE RAHAA 1800 EUROA KUUSSA JA VOIN OSTAA SILLÄ MITÄ HUVITTAA! LOLOLOLOLOLOLOLOLOL XDXDXDXDXDX :::::DDDDDD VITUN KÖYHÄT SAATANA"!

No siis olisin hyvin iloinen.

Joka tapauksessa, raha on päivän aihe. Se on aina päivän aihe, vaikka sitä ei tiedostaisikaan. Kaikki maksaa tavalla tai toisella. Mitään ei saa ilmaiseksi tässä maailmassa.

Työttömyydestäni huolimatta, minulla ei varsinaisia ongelmia ole koskaan ollut rahan kanssa... Tai siis ei ollut, ennen kuin kävin hammaslääkärissä n. 3 kuukautta sitten. Siellä piti vieläpä käydä kahdesti, joka kustansi hieman päälle 230 euroa! Sen jälkeen on vain menty alamäkeä. Vielä vuoden alussa tililtä löytyi rahaa n. 900 euroa YLIMÄÄRÄISTÄ. Pystyi aivan huoletta tuolloin ostamaan Wii U:n ja rahaa jäin ihan kivasti vielä kaikkeen muuhunkin. Sitten kävin siellä hammaslääkärissä. Sen jälkeen veljeni ilmoitti lopettavansa osallistumisensa vuokrakuluihin, koska hän ei asuisi enää samassa taloudessa. Sitten korotettiin vuokraa. Möin auton pois, joka auttoi vain kuukauden ajan. Nyt sitä odotellaan toimeentulotukea. Jos tämä jatkuu, niin vuoden päästä sitä ollaan ihan kusessa, kun opintolainaa pitää ruveta maksamaan pois alta.

Miksikäs en ole töissä? Vastaus on yksinkertainen: Töitä ei vain ole! Vaikka käytännössä kaikki sähköistetään ja tietokoneosaamista tarvitaan edellistä enemmän, niin datanomeille ei silti ole kysyntää. Meitä on liikaa. Ohjelmoijille olisi huomattavasti enemmän kysyntää, mutta se ei ole minun alaani. Ei ole riittävästi taitoja, ja se on hyvin puuduttavaa hommaa. Kaiken lisäksi, ohjelmoinnista ei käyty kuin jonkun Visual Basicin perusteet ammattikoulussa. Jos sen sijaan olisi opetettu vaikka Javaa tai C-kieltä, niin hyöty olisi ollut paljon suurempi.

On sillä työn puuttumiselle toinenkin syy: Minä itse. Yleensä ihmiset nimittäin stressaavat hirveästi työttömyyttä. Minulla tilanne on päinvastainen. Ei, en ole laiska. Minua ei vain huvita tehdä työtä. Ei edes raha motivoi siihen. Rupeaa vituttamaan ajatuskin siitä, että pitäisi viitenä päivänä viikossa istua kahdeksan tuntia jossakin ja tehdä jotain tylsää hommaa, vaikka kotona olisi parempaakin tekemistä. On vain ihan muutama työ, johon haluaisin, mutta sellaisia ei tällä alueella ole. Muuttaminen ei ole vaihtoehto.

Entäs sitten opiskeleminen? Minä päätin ammattikorkeakoulussa opiskelemisen toisen vuoden lopussa, kun se rupesi stressaamaan ihan hirveästi. Olen tullut siihen tulokseen, että opiskelu ei ole enää vaihtoehto. Olen kyllä harkinnut suunnittelu- ja media-assistentiksi opiskelemista, mutta opintotuen pieni määrä vain pahentaisi rahatilannettani, sekä siinä olisi pari muuta ärsyttävää ominaisuutta.

Eli mitäpä tässä tilanteessa teet? Piirrät poneja. Ratkaisu kaikkeen. Se onkin ainoa asia, joka minua huvittaa tällä hetkellä. Piirtäminenkin syö tosin rahaa. Nytkin pitäisi ostaa lisää paperia, tarkkaan piirtämiseen tarkoitettuja pyyhekumeja, oikea piirustuspöytä, vaihtoteriä piirtopöytäni kynään (mieluummin kyllä ottaisin kokonaan uuden piirtopöydän), ja mitähän muuta paskaa sitä vielä oli. Ajatella, että viisi kappaletta noita vaihtoteriä maksaa melkein yhdeksän euroa! Ne tosin kyllä kestävätkin aika pitkään (yli vuoden). Tuo piirustuspöytä pitää ostaa periaatteessa kolmessa osassa. Ensin se kallistettava taso pitää tilata Briteistä, joka ei onneksi ole 80 euroa enempää, mutta sitten pitäisi vielä hankkiä tukeva pöytä, johon sen voisi laittaa. Sellainen saattaa löytyä kierrätyskeskuksesta halvalla, mutta työtuolin minä vaadin uutena ja se ei ole halpa korkeiden laatuvaatimuksieni takia.

Piirtäminen on sentään suhteellisen halpaa huvia, mutta peliharrastus ei. Nytkin olisi suunnitelmissa ainakin 24 uutta peliä ja kaksi konsolia. Sen lisäksi pitäisi saada uusi TV-taso ja melkeinpä uusi pelihyllykin. Alkaa vanhat nimittäin käymään ahtaaksi. Peliharrastuksen joutuu kuitenkin jättämään nyt sivumpaan huonojen tulojen vuoksi. Tälläkin hetkellä Steamissa olisi menossa loistava kesäale, mutta taidan käyttää tilillä olevat kolme euroani mieluummin ruokaan, kuin jonkun pelin kämäiseen ladattavaan lisäsisältöön.

Tällaista arkipäiväistä asiaa tänään. Olisi lisääkin, mutta se menee kokonaan toiseen kategoriaan, joten teen sille oman blogautuksensa. Kunpa replikaattorit olisivat (jo) olemassa, niin ei tarvitsisi kenenkään rahapulasta kärsiä.

Nyt sarjakuvan piirtämistä jatkamaan!