Improving Skills - Osa 24

Uusi osa sarjakuvaani on julkaistu! Voit lukea sen täältä!

Hullun ponipiirtäjän piirustustarvikkeet

Ennen kuin varsinaisen sarjakuvan tai piirustuksen tekemisen pystyy aloittamaan, tarvitaan sitä varten luonnokset. Ne voi tehdä tietokoneella, kuten varsinaisen työnkin, mutta itse suosin perinteisempää keinoa (aka. kynä ja paperi). Ainakin omassa tapauksessani, luonnoksien tekeminen on se vaihe, joka hoitaa sen varsinaisen piirustustaidon kehittämisen. Kyllä minä photoshopatessakin opin kaikenlaista, mutta varsinainen työ tapahtuu ruokapöydän ääressä. Mitä huolellisemmin luonnokset tekee, sitä helpompaa varsinaisen työn toteuttaminen on ja aikaa säästyy.

No minkälaisilla välineillä minä ne luonnokset sitten toteutan? Tietenkin sellaisilla, millä ei "pitäisi"! Pitäisi-sana on lainausmerkeissä, koska piirustusvälineet ovat makuasia. Opettavathan ne jossakin taideakatemiapaskasysteemissä tms., että pitäisi käyttää jotain tietynlaista kynää tiettyyn asiaan jne. Minä sanon, että paskan vitut. Kukin käyttäköön mitä haluaa!

Yleiskatsaus työskentelytilastani.

Kyllä, se on pieni pyöreä pöytä. Onko se paras paikka työskennellä? Tällä hetkellä kyllä. Onko se ergonominen? Ei oikeastaan. Pöytä on liian korkea, joten joudun käyttämään tietokonetuolia saadakseni itseni korkeammalle, mutta voisi ne asiat huonomminkin olla. Tuon pöydän ääressä on kuitenkin kaikki tuotokseni syntyneet. Loppuvuodesta olisi suunnitelmissa luoda ihan kunnon piirustusnurkkaus, josta löytyy säädettävillä jaloilla oleva pöytä, kallistettava pöytälevy ja mukava säädettävä työtuoli, sekä kirkas valo. Hyvästi veronpalautukset...

Välineistöä.

No sitten itse niihin välineisiin! Kuvat piirtyvät halpaan 110-grammaiseen A4-luonnosvihkoon. Siitä löytyy 60 sivua (riittää n. kolmeen sarjakuvaan) ja se maksaa jotain vitosen luokkaa. Kirjakaupasta saa vihkosia, joissa on korkeintaan 50 sivua ja ne perkeleet maksavat tuplasti enemmän. Sen lisäksi, sieltä ei löydy meikäläiselle sopivan paksuista paperia, eikä kaikissa vihkosissa ole edes sivun irroittamiseen tehtyä repäisykohtaa. Tämä on niitä harvinaisia tapauksia, jolloin saa parempaa halvemmalla.

Kynänä toimii suhteellisen halpa ja tavallinen lyijytäytekynä. Niitä on itseasiassa kaksi: harmaa ja vihreä. Ostin vihreän varakynäksi, mutta tulee niitä käytettyä vuoron perään, koska kummassakin on eri lyijyä. Harmaassa on HB-lyijyä ja vihreässä H-lyijyä. Niiden välillä on hyvin pieni ero. Itse en sitä huomaa, ennen kuin rupeaa paperi suttaantumaan. Miksikäs lyijytäytekynä tavallisen sijaan? Yksinkertaista, se on aina terävä ja sillä saa tarkkaa jälkeä aikaiseksi. Loppujen lopuksi lyijyn ostaminen tulee halvemmaksi, kuin uusien kynien, joista tulee käyttökelvottomia joko lattialle putoamisen jälkeen, tai liiallisen teroittamisen päätteeksi. Kaiken lisäksi lyijytäytekynällä on helppo opetella piirtämään kevyemmin, koska terä katkeaa helpommin. Jos haluat piirtää kevyemmin, laita painalluksen verran lisää lyijyä näkyviin. Jos lyijy katkeaa, niin painat liian kovaa tai lyijy on paskaa. Yksinkertaista. Löytyy minulta tavallisiakin kyniä. Ensimmäisessä kuvassa näkyy metallinen kotelo, joka pitää sisällään melko kalliin setin erilaisia Briteissä tehtyjä kyniä. Niitä käytän vain yksittäisten piirustusten varjostamiseen.

Ja oikeastaanhan mikään kynä ei nykyään käytä enää lyijyä, vaan grafiitia. Joten tavallaan puhutaan aina virheellisesti lyijykynästä, vaikka sitä oikeastaan pitäisi kutsua grafiittikynäksi. Ihan vain tässä sivuhuomautuksena. Älä ota tosissaan. Ei kukaan käytä termiä "grafiittikynä".

Sitten löytyy tavallinen viivain. Hyödyllinen, kun pitää saada kaksi hahmoa ruudussa samankokoisiksi, samalle korkeudelle tai muuta vastaavaa. Ja pyyhkimistä varten löytyy tietenkin pyyhekumi. Edellisessä kuvassa näkyvät kumit ovat kumpikin samoja. Toinen on vain vähän pyöristynyt. Muuten ihan loistavia pyyhekumeja ovat, mutta ne ovat liian isoja tarkalle piirustustekniikalleni. Tästä asiasta lisää seuraavassa kirjoituksessani.

Seuraava apuväline on takakansi jostakin vanhasta luonnoslehtiöstä, jota käytän pyyhekumin putsaamiseen. Sinitarraa tarvitsen läpi piirtämiseen, jos kahdessa peräkkäisessä ruudussa on sama kuvakulma, mutta jokin muu muuttuu, kuten ilmeet, jonkun hahmon paikka tai asento, esineet liikkuvat tms. Ja lopuksi vielä löytyy kirjoituslevy, jos ei halua piirtää tai kirjoittaa pöydän ääressä. Se saisi kyllä olla aavistuksen isompi ja tukevampi, mutta kirjakaupassa oli vain tuota mallia.

Sitten on tietysti harjattava Trixie, jonka vahemmat ostivat minulle huumorimielessä. Se on itseasiassa oiken hyödyllinen varjojen ja kolmiulotteisuuden hahmottamisen kanssa.

Niin ja on vielä vanha pöytälamppu.

Kun luonnokset ovat valmiita ja skannattu koneelle, niin minne ne sitten menevät? Kansioihin tietysti. Olisi kuitenkin kätevämpi, jos minulla olisi jonkin sortin arkistointikaappi tai vastaava.

Omistan tällä hetkellä kaksi kansiota. Ylemmässä kuvassa olevassa kansiossa on kaikki sarjakuviin liittyvät asiat. Niin dialogit, luonnokset, kuin epäonnistuneetkin ruudut. Tuo kansio on tosin repeämässä liitoksistaan, joten täytyypä muistaa käydä kirjakaupasta ostamassa uusi ensi viikolla. Alempi kansio on kaikille muille piirustuksille. Siellä on vielä tilaa onneksi. Pinon päällimmäisenä on vasta käyttöön otettu dialogi-vihko. Nimensä mukaan, se sisältää alustavat vuoropuhelut Improving Skills-sarjakuvalle 25. osasta eteenpäin. Edellisten osien vuoropuhelut löytyvät sarjakuva-kansiosta.

Siinäpä se perinteisen piirustuspuolen välineistö onkin lyhyesti. Ensi viikolla sitten lisää tarvikeasiaa!