Avaruusinsinöörinä - Osa 6

On kulunut viikko edellisestä postauksesta, joten on aika tehdä taas uusi. Oli tässä kirjoitellessa vähän kiire, joten en oikolukenut tekstiä läpi, ja näin ollen pahoittelen epäselvää tekstiä ja kirjoitusvirheitä. Tässäpä lyhyesti edellisen viikon tapahtumat avaruuden syövereissä:

Aurinkopaneelit paikallaan ja suunnattuna kohti aurinkoa.

Jatketaan siitä mihin viimeksi jäätiin, eli aurinkopaneeleihin! Tein  toisenkin paneeliyksikön loppuun, jonka jälkeen siirryin spottilamppujen pariin. Niiden tekeminen ei ollut temppu eikä mikään, mutta olisivat ne voineet olla nätimmätkin. Nyt ne vain ovat pari tornia, jotka koostuvat muutamasta rautapalikasta ja roottoreista. Noh, ehkä ehostan niitä jossain vaiheessa, mutta tällä hetkellä niillä ei ole mikään kiire. Spottilamput syövät muutenkin aivan järjettömän paljon ruudunpäivitystä. Toivottavasti se ei ole pysyvää, sillä spottilampput ovat erittäin tärkeitä näkemisen kannalta.

Spottivalot toiminnassa.

Sittenpä en muistakaan, että mitä tapahtui seuraavaksi. Todennäköisesti tein jotain pieniä hienosäätöjä ja yksityiskohtia asemaan, kuten yllä olevassa kuvassa näkyvät kaiteet. Taisin jopa tehdä perustukset huipulla olevaan torniin ja hitsata kaikki keskeneräiset ovat kasaan, jotta asemasta saataisiin ilmatiivis. Miksi tämä on tärkeää? No hapen takia tietysti! En kuitenkaan voinut ottaa happea vielä käyttöön, mutta siitä lisää myöhemmin.

Olin jo pitkään halunnut tehdä itselleni vähän hienomman näköisen aluksen kuin mitä minulla oli. Nyt tarjoutui sopiva väli ehostaa alitehoista hitsausalustani ja tehdä siitä tehokkaampi, sekä nätimpi. Tämä tomi ei ollutkaan kovin helppo, vaan koko projekti kesti kolmen pelisession verran. Käytin toki kuorta hitsatessani apuna ison hitausaluksen koneistoa, mutta aikaa söi kaikista eniten lonkalta suunnitteleminen. Vaikka minä aluksista pidänkin, niin olen järkyttävän huono niitä suunnittelemaan. Täytyi kokeilla useita eri vaihtoehtoja, kunnes lopuksi edessäni odotti seuraavanlainen näky:

Welder Mk-2, maailman huonoin hitsausalus.

Hetkinen... Lukeeko kuvatekstissä tosiaankin huonoin? No minäpä selitän... Vaikka alus onkin uskomattoman nopea ja kivan näköinen, se on liaan suuri ja nopea hitsaamiseen. Heti ensimmäisenä sain hajotettua yhden hitsaimen kun kokeilin niiden toimivuutta. Laite nimittäin kiihtyy nollasta 380 km/h alle viiteen sekuntiin. Tämä oli ongelma, koska tarvitisin pienempää hitausalusta ahtaisiin tiloihin. En kuitenkaan kehdannut purkaa Welderiä, koska olin käyttänyt siihen niin paljon aikaa. Se olisi hyvä taistelualus, mutta sen aseistaminen vaatisi useita  radikaaleja muutoksia keulaan, jolloin joutuisin tekemään puolet aluksesta uudestaan. Sitten muistin, että grinder-työkalut eivät ole yhtä perso iskuille, kuin hitaustyökalut, mutta niitä käytetään kovin usein myös hyökätessä. Päätin siis korvata hitsaimet niillä, ja laittaa kylkeen pari ohjustykistöä ja gatling-asetta. Tällainen siitä sitten tuli:

Ensimmäinen aseistettu alukseni. En vain ole keksinyt sille vielä hyvää nimeä.

Kuvassa ei näy gatling-tykit, koska ne ovat sijoitettu aluksen alle, mutta jos oikein tarkasti katsoo, niin saatat nähdä oikeanpuoleisen ohjaustykistön. Se on aivan grinder-työkalun vieressä. Päätin kokeilla aluksen tuli voimaa ensin asteroidiin, mutta se ei paljon tehoista kertonut. Siksi päätin tallentaa ja ottaa kohteeksi oman asemani. Voin sanoa olevani hieman pettynyt, mutta samaan aikaan kovin yllättynyt. Takomalla kymmenen rakettia yhteen asemani kohtaan lähietäisyydeltä sai aikaan vain pienen reiän. Gatling-aseet vain hieman muokkasivat pintaa. Jos isot keyvtpanssarit kestävät noin hyvin tulitusta, niin miten hyvin sitten raskaat kevytpanssarit kestävät? Entäs kuinka paljon suuret aseet tekevät vahinkoa niihin, ja paljonko pienet aseet tekevät pieniin panssarikuutioihin? Nämä kysymykset minun olisi ratkaistava jossain vaiheessa, mutta nyt minulla oli muuta ajateltavaa.

Asemastani alkoi nimittäin loppua voima kesken. Kaksi pientä reaktoria eivät enää riittäneet ylläpitämään aseman järjestelmiä, joten minun oli pykättävä kolmas ja äkkiä. Se ei kuitenkaan auttanut kovin paljoa, sillä se käytti tehojaan 90% edestä. Myös kaikki varastokuutiot olivat täyttymässä, joten minun oli rakennettava uusi satsi niitä ja suuri reaktori. Sen lisäksi, että nämä olivat kalliita rakentaa, vaativat ne myös paljon tilaa, joten asemani kaksi konehuonetta olivat poissa laskuista. Toinen konehuone oli muutenkin yhtä kaaosta hätäpäissä kyhäämäni malmilaatikon takia. Se oli näet keskellä huonetta rumentamassa kokonaiskuvaa. Oli siis laajennettava asemaa alaspäin ja tehtävä oikea konehuone. Tämä tietysti tarkoitti, että jouduin purkamaan puolet uudesta rappukäytävästäni, mutta en voinut muutakaan.

Uutta konehuoneistoa rakentamassa.

Kyhäsin äkkiä pienen welder-aluksen ja rupesin rakentamaan konehuonetta suoraan komentokeskuksen alle. Sen tekemienn kesti yllättävän vähän aikaa! Päätin myös tehdä kerroksesta vähän pirteämmän näköisen laittamalla siihen pari ikkunaa.

Ikkunapanssarit paikallaan ja raskaan panssarin kehikko ympärillä.

Tässä vaiheessa tuli pokkoiltua vähän sinne sun tänne. Rupesin nimittäin samalla rakentamaan aseman ympärille suunnittelemaani alustaa/kulkureittiä huoltoautoille, joten konehuoneen rakentaminen jäi vähän sivuun. Aloitin myös hangaarin vahvistaminen raskailla panssarikuutioilla (jotka muuten syövät aivan järjettömästi rautaa). Tulipa siinä myös luotua ensimmäiset panssarioveni, joten päätin luoda vastaavat myös konehuoneen ikkunoiden suojaksi. Toimivat hienosti ja ne ovat lähes yhtä vahvat, kuin raskaat panssarikuutiot. Ei sillä, että tätä asemaa vastaan joskus hyökättäisiin, mutta eihän sitä koskaan tiedä.

Nykyinen malmijalostamo. Se on paljon  kompaktimpi, kuin edeltäjänsä.

Kun rauta vihdoin pääsi loppumaan ja odottelin uusien harkkojen valmistumista, tein suurimman siirtoprojektin mitä tähän mennessä olen toteuttanut. Rakensin konehuoneeseen neljä suurta säilöntälaatikkoa ja siirsin kaikki tavarani yläkerrasta niihin. Sen lisäksi muokkasin malminjalostushuonettani kokonaan uuteen uskoon... kolmesti! Peli nimittäin rupesi uusimman päivityksensä jälkeen kaatuilemaan, joten oli hieman pinna kireällä, kun sain viimeinkin jalostamon toimintakuntoon. Tein pieniä muutoksia myös kokoamohuoneeseen, mutta ne nyt ovat lähinnä kosmeettisia.

Konehuone. Neljä reaktoria, mutta vain yksi niistä on valmis.

Laitoin valot konehuoneeseen, sekä lisäsin sinne tietokoneen, josta koko asemaa voi hallita. Rakensin myös vihdoinkin sen suuren reaktorin, jonka pitäisi riittää aika pitkäksi aikaa. Se nimittäin käyttää vain 10% tehoistaan, ja olen varannut tilaa vielä kolmelle vastaavalle. Vasemmalla olevassa kuvassa se ei näy, mutta lisäsin myös ilmalukkoihin automaattisen oven sulkemisen, joka vaati usean ajastinpalikan ohjelmoimista. Näitä palikoita tulee olemaan vielä roppakaupalla lisää, ja ties mitä muuta teknistä pelin kehittäjät vielä lisäävät konehuoneeni iloksi!

Ja siinäpä sitä olikin. Loppuajan olen käyttänyt aseman ulkopuolella seiniä ja kulkureittiä tehden. Siirsin myös kaiken omistamani uuteen maailmaan, koska nykyisessä maailmassani ei ollut jäätä, jota vaaditaan happisysteemin ylläpitämiseksi. Menetin prosessissa kaikki säilötyt malmini, mutta se ei juuri haitannut, koska suurin osa niistä oli nikkeliä, jota en käyttänyt yhtikäs mihinkään. Seuraava pelisessio alkaa siis raudahakureissulla. Työtä riittää!

Kuva keskeneräisestä kyljestä ja alustasta.

Avaruusinsinöörinä - Osa 5

Siitä on melkein vuosi, kun kirjoittelin viimeksi Space Engineers-pelistä. Pidin pitkään taukoa siitä, kun pelin bugit söivät peli-innon kokonaan. Nyt peli on kuitenkin huomattavasti bugivapaampi, ja uutta sisältöä on tullut uskomattoman paljon sitten edellisen kerran, joten oli aika palata avaruuden ihmeelliseen maailmaan. Tässäpä lyhyesti, mitä olen kuluneen viikon aikana pelissä tehnyt:

Aivan ensimmäisenä muistin, että ruudunpäivitys on hitsaamattoman alueen takia hyväksymättömän matala, joten päätin ottaa ensimmäiseksi tavoitteekseni tehdä se loppuun. Se ei itse asiassa kestänyt niin pitkään kuin luulin, koska pelin kaivamisominaisuuksia oli parannettu huomattavasti edellisestä. Alus ei enää pompi poratessa ympäriinsä (sen saa toki takaisin päälle, jos niin haluaa) ja mineraalin kerääminen on muutenkin huomattavasti nopeampaa. 

Tässä asteroidissa on tällä hetkellä enemmän nikkeliä, kuin rautaa,
ja rautaa on jokaisessa asteroidissa enemmän kuin mitään muuta mineraalia.

Tämän ansiosta uusi alue valmistui ennätysajassa, jonka ansiosta ruudunpäivitys pomppasi heti 40:een ja peliä on ollut oikein ilo pelata. Prosessissa tosin auttoi huomattavasti jalostamojen uudistaminen. Peliin oli nimittäin tullut uusia pelkälle raudalle tarkoitettua jalostamoja. Sen lisäksi, että ne ovat helpompia rakentaa, ovat ne myös nopeampia ja vievät puolet vähemmän tilaa tavallisiin jalostamoihin verrattuna. Rakensinkin niitä heti tusinan verran, jotta hommassa ei kauan nokka tuhisisi. En valitettavasti vain älynnyt ottaa jalostamomerestä kuvakaappausta, mutta eipä siinä paljon nähtävää olekaan.

Kun uusi suuri alue oli viimeinkin hitsattu kasaan, käänsin katseeni keskeneräisen hissikuilun suuntaan. Hissiä siihen ei saanut, kun pelin mäntäsysteemi ei sitä salli usemmasta eri syystä, joten piti rakentaa portaikko. Tämä valitettavasti tarkoitti sitä, että kuilua oli laajennettava sekä syvyys-, että leveyssuunnassa, jotta portaat saisi sinne mahtumaan. Tämä tietenkin tarkoitti asteroidin kaivamista vanhan hissikuilun ympäriltä, joka oikein aiheutti riemunkiljahduksia.

No se kaivaminen kesti oman aikansa, mutta itse kuilun tekeminen se vasta puuduttavaa olikin. Siihen meni niin paljon rautaa, aikaa ja vaivaa, mutta sain kuin sainkin sen tehtyä. Kaiken lisäksi minun oli muokattava Welder-alustani ennen vanhan kuilun purkamista, jotta purkaminen kävisi nopeammin. Tökkäsin vain äkkiä kolme grinder-työkalua hitsaimien alle ja purin koko hökötyksen pois. Kamalan näköinen siitä aluksesta tuli, mutta se onkin vain väliaikaista. Minun on näet rakennettava koko laite uudelleen alusta alkaen usean eri asian takia.

Porraskuilu huipulta katsottuna. Vihreät valot merkitsevät poistumireitit.

Kuilua rakentaessa sain kuningasajatuksen: Entä jos jatkankin kuilua ylöspäin? Niin teinkin ja pian minulla oli käytössäni reitti hangaarin katolle... Paitsi, että sain taas uuden ajatuksen! Entäpä jos katon jälkeen jättäisinkin pari palikkaa tyhjää tilaa ja rakentaisin siihen käyntilankun? No sen teen! Mutta mitä jos laittaisin kaiken keskelle vieläpä valvontatornin? No totta kai! Mutta mitä sillä tornilla sitten tehtäisiin? Hmm... Sieltä voitaisiin lentoliikenteen valvomisen lisäksi säädellä jotain... No nyt tiedän! Sieltä voidaan säädellä uusien aurinkopaneelien ja spottilamppujen kulmaa! Tämähän on loistava idea!

Ja niin se olikin, eikä sen tekeminen vienyt ollenkaan niin kauan kuin kuvittelin! Tai no... Toinen aurinkopaneeliyksikkö ei ole vielä valmis ja spottilamppuja ei ole aloitettukaan, mutta suunnitelmat ovat selvät!

Hangaarin päällä oleva rakennelma ennen aurinkopaneeleja.

Tämä yllätysprojekti vei taas oman aikansa, mutta sitä oli hauska tehdä! Huomasin myös rakentavani loogisemmin kuin aiemmin. Siinä missä olisin ennen laittanut tornin ulkokuoren paikalleen ja sisustanut koko komeuden jälkeenpäin, päätin sen sijaan rakentaa ensin portaat huipulle ja sitten vasta seinät ympärille. Tällä tavoin pystyin käyttämään koko rakentamisen ajan alustani hitsaamiseen, joten aikaa säästyi tuntitolkulla! Tuli siinä myös samalla muistutus, että kuinka järkyttävän paljon rautaa portaat syövät tässä pelissä. Piti jatkuvasti olla lisää mineraaleja kaivamassa. Tornin lasit olivat vielä inhottavampi homma tehdä, koska ne vaativat silikonia ja sitä ei viereisestä asteroidista löydy.

Tähän väliin mahtuu paljon hienosäätelyä. Nimesin koko rakennuksen lamput uudelleen ja säädin niiden kirkkaudet kohdilleen, loin hälytyslaitteiston sillalle, lisäsin liiketunnistimia oviin, rakensin toisen laatikon malmeille, väkersin valvontakopin ja ilmalukon hangaariin, vahvistin kaivuualukseni runkoa, sekä lisäilin LCD-näyttöjä ympäri rakennusta erilaisine teksteineen.

Ensimmäinen säädettävä aurinkopaneeliyksikkö. Se on vähän pieni, mutta ainahan sitä voi suurentaa!

Loppuajan käytin aurinkopaneeliyksiköiden tekemiseen. Niiden tekeminen oli jotain aiva uutta minulle, koska minun oli leikittävä roottoreilla. Se oli tosin todella hauskaa! Minulle avatutui kokonaan uusi maailma niillä leikkiessä. Niillähän saa vaikka mitä aikaan!

Tältä se nyt näyttää. Se kaipaisi vähän väriä pintaan, mutta se hoidetaan vasta viimeisenä.

Siinäpä sitä olikin ensimmäisen viikon tuotokset lyhykäisyydessään. Seuraavalla kerralla teen toisen aurinkopaneeliyksikön loppuun ja rakennan suuret suunnattavissa olevat spottivalot hangaarin reunalle. Ajattelin myös tehdä hangaarin kummallekin sivulle pienet tasanteet, jonka jälkeen viimeistelen koko komentoalueen ja rupean suunnittelemaan varsinaista lentokenttää...

Paluu elämään

Siitä on hyvin pitkä aika, kun kirjoittelin mitään blogiini. Viimeksi taisin kirjoitella asiaa Space Engineers-pelistä joskus viime elokuussa. Sen jälkeen on tapahtunut vaikka mitä... ainakin minun mittakaavassani.

Jos olet sattunut lukemaan "neljän seinän sisällä"-kirjoitukseni, tiedät minun kärsineen jonkinlaisesta masennuksesta n. vuosi sitten. Masennus on nyt viimeinkin poissa, ja olen palannut piirtämään Improving Skills-sarjakuvasarjaani. En ehkä piirrä enää niin aktiivisesti kuin yli vuosi sitten, mutta tuloksia syntyy ja se on pääasia! Miten tämä paraneminen sitten tapahtui?

No kesti aikansa, kunnes sain varatuksi ajan... psykologille? Psykiatrille? En muista kummasta on kyse, mutta kumminkin kävin hänen kanssa keskusteluja TODELLA HARVAKSELTAAN. Yrittivät he minulle siellä masennuslääkkeitäkin tyrkyttää, mutta kieltäydyin niistä heti. Eivät ne olisi minua auttaneet, kun masennuksen syynä oli ihmissuhteiden puute. Eli tuolla mielenterveyskeskuksessa käyminen on ollut aika pitkälti ajanhukaan, mutta onneksi viimeinen käynti ei ole kaukana.

Se joka minut paransi masennuksesta, oli kuntouttava työtoiminta, jonka aloitin joulukuussa. Aloitin käymään paikallisella taidepajalla kahdesti viikossa neljä tuntia päivässä. Sain sieltä taas tuntuman piirtämiseen ja huomasin kehittyneeni merkittävästi puolen vuoden aikana, vaikka en ollut edes piirtänyt viivakaan sinä aikana. Sain myös idean ruveta kehystämään piirroksiani ja nyt niitä riippuukin jo kolme seinällä. Jo kuukauden taidepajalla käynnin jälkeen kykenin tekemään työtä itsenäisesti myös kotona. En jaksanut ihan neljää tuntia painaa päivittäin, mutta tein kuitenkin jotain! Pian sen jälkeen tartuin myös kitaraan ja rupesin säveltämään. Sitäkään en ollut tehnyt pitkiin aikoihin!

Nyt kaikki on melko hyvin. Piirtelen neljä tuntia joka arkipäivä ja kuuntelen musiikkia. Pelit ovat ruvenneet kiinnostamaan entistä paremmin, jonka takia jaksan keskittyä yhteen peliin pidempään kuin aikaisemmin. Kitaran soittaminen on jäänyt vähän jalkoihin viallisten varusteiden ja rahan puutteen takia, mutta muuten on asian ihan mallillaan. Taidepaja on tällä hetkellä valitettavasti lakkautusuhan alla, joka on kutistanut sosiaalisen elämäni taas minimiin. Se on kuitenkin vain tilapäistä ja kuntouttava työtoiminta jatkuu vielä jossain muodossa joskus kuukauden päästä. Harmittaa vain jos taidepaja lopetetaan, kun siellä oli kivoja ihmisiä.

Tästä vain kohti parempaa tulevaisuutta!

Ja Falloutin mielenkiintoista maailmaa...