Poneja
tiistai 14. toukokuuta 2013
Ristiriitaiset tunteet
Miten minä tämän selitän... No tavallaan on hirmu hyvä olo, mutta samalla niin ärsyyntyny ja hermostuttaa.
Sain viimeinkin sarjakuvani 21. osan valmiiksi kuukauden aherruksen jälkeen, ja nyt se on oikolukijan käsissä. Saan sen siis julkaistuksi parin päivän sisään. No sehän on oikein hyvä juttu! Normaaliolosuhteissa olisin siihen tyytyväinen, mutta minulla näyttäisi olevan se aika vuodesta meneillään, jolloin tapahtuu kaikista suurin piirustustaitojen kehittyminen. Siis jes! Piirustustaidot kehittyvät! Aivan loistava juttu, mutta se haittaa sitten sarjakuvien tekemistä!
Sain uusimman sarjakuvani luonnokset valmiiksi noin kolme viikkoa sitten. Silloin ne näyttivät vielä hyviltä, mutta jo viikko sen jälkeen ne rupesivat näyttämään paskalta. Miksi? Koska piirtustaitoni kehittyivät. Näin jo silloin suurimmat ongelmakohdat luonnoksissani, mutta en voinut asialle mitään, koska minun olisi pitänyt aloittaa kaikki alusta. Eli minun oli vain hampaat irvessä piirrettävä seuraava osa valmiiksi niitä luonnoksia käyttäen. Yritin kuitenkin korjailla pahimpia ongelmia matkan varrella, mutta se ei paljon auttanut. Voitko kuvitella sen tunteen, kun piirrät viivaa väärästä kohdasta niin, että tiedostat sen. Takaravoissa kuitenkin hakkaa ajatus: "Minä pystyn oikeasti parempaan". Ihan hirveää paskaa. Rupeaa kunnolla ärsyttämään.
Ja nyt se shaiba pitäisi julkaista. Fanit varmaan tykkäävät, ja onhan se siis paremman näköinen, kuin sitä edeltävä osa. Onhan sen osan ideakin hyvä, mutta itseäni ärsyttää se laatu. Nooh... On tämä tapahtunut pari kertaa ennenkin. Silloin ei vain ollut vielä blogia, johon purkaa ajatuksiaan. Heti helpottaa.
keskiviikko 8. toukokuuta 2013
perjantai 26. huhtikuuta 2013
Havaintoja
Kävin eilen hammaslääkärillä. Oli perseestä ja kaiken lisäksi vieläpä kallista. Poistivat hammaskiveä, joten nyt vihloo niin maan perkeleesti hampaita ja ikeniä. Jano on, mutta ei kykene juomaan mitään. Vittu.
No tuosta huolimatta asiat ovat loistavasti piirtämisen kannalta. Tänään se nimittäin on takkuilevasta alusta huolimatta sujunut. On tullut tehtyä myös muutamia havaintoja piirtämiseen liittyen.
Olen huomannut, että päivän ensimmäinen piirustus ei koskaan onnistu, kuten pitäisi. Siitä eteenpäin saattaa sitten kaikki onnistua loistavasti. Mitä tästä voi päätellä? Minun on lämmiteltävä. Aivan oikein. Niin typerältä, kuin se saattaakin kuulostaa, minun on selvästi tehtävä niin ensitöikseni joka päivä. Eli pitää piirtää vain jotain! Vaikka palloja, jos ei muuta. Ei sillä väliä, kunhan vain saa sen tuntuman piirtämiseen! Kylmiltään ei näköjään lähde. Saman olen huomannut pätevän kitaran soittamiseenkin.
Seuraava havainto tapahtui tänään sarjakuvan ensimmäisen ruudun luonnosta piirtäessä (neljättä kertaa). Tein ensimmäistä kertaa niin, että pidin pari kolme kertaa maksimissaan viiden minuutin pituisia taukoja. Kuuntelin siinä välissä yleensä jonkin kappaleen, jota en ollut kuunnellut pitkään aikaan. En tiedä mikä siinä oli, mutta tämä prosessi tuntui helpottavan piirtämistä huomattavasti. Olisko vain, että silmät ja aivot saivat levätä välillä hieman, joten jaksoin piirtää paremmin. Hyvä kappale jokaiseen väliin rentoutti ja piristi mieltä. Luonnoksesta tuli loistava!
No tässäpä yksi harjoituspiirustus tältä päivältä. Luonnoksen tekeminen kesti alle puoli tuntia. Linjojen piirtäminen varmaan puolitoista, ja silti siitä tuli yllättävän hyvä!
Ka mitä helvettiä? Minunhan pitää ruveta toteuttamaan outoja rituaaleja tästä lähtien! No ei siinä mitään. Tuntuu vain hölmötä. Saatan tietysti kuvitella vain koko asian, mutta eipä noista haittaakaan ole.
Että tällaista tällä kertaa.
No tuosta huolimatta asiat ovat loistavasti piirtämisen kannalta. Tänään se nimittäin on takkuilevasta alusta huolimatta sujunut. On tullut tehtyä myös muutamia havaintoja piirtämiseen liittyen.
Olen huomannut, että päivän ensimmäinen piirustus ei koskaan onnistu, kuten pitäisi. Siitä eteenpäin saattaa sitten kaikki onnistua loistavasti. Mitä tästä voi päätellä? Minun on lämmiteltävä. Aivan oikein. Niin typerältä, kuin se saattaakin kuulostaa, minun on selvästi tehtävä niin ensitöikseni joka päivä. Eli pitää piirtää vain jotain! Vaikka palloja, jos ei muuta. Ei sillä väliä, kunhan vain saa sen tuntuman piirtämiseen! Kylmiltään ei näköjään lähde. Saman olen huomannut pätevän kitaran soittamiseenkin.
Seuraava havainto tapahtui tänään sarjakuvan ensimmäisen ruudun luonnosta piirtäessä (neljättä kertaa). Tein ensimmäistä kertaa niin, että pidin pari kolme kertaa maksimissaan viiden minuutin pituisia taukoja. Kuuntelin siinä välissä yleensä jonkin kappaleen, jota en ollut kuunnellut pitkään aikaan. En tiedä mikä siinä oli, mutta tämä prosessi tuntui helpottavan piirtämistä huomattavasti. Olisko vain, että silmät ja aivot saivat levätä välillä hieman, joten jaksoin piirtää paremmin. Hyvä kappale jokaiseen väliin rentoutti ja piristi mieltä. Luonnoksesta tuli loistava!
No tässäpä yksi harjoituspiirustus tältä päivältä. Luonnoksen tekeminen kesti alle puoli tuntia. Linjojen piirtäminen varmaan puolitoista, ja silti siitä tuli yllättävän hyvä!
Että tällaista tällä kertaa.
perjantai 19. huhtikuuta 2013
Uutta piirustusta!
Tänään tulee vuosi täyteen siitä, kun liityin DeviantArtiin. Sen kunniaksi piirsin suht. nopeasti uuden piirustuksen, ja tässäpä se onkin etukäteen julkaistuna! Nähtävillä myöhemmin myös DeviantArtissa!
 |
| (Sexy) Belly Rubs? (projektinimi: Sexy Twilight) |
maanantai 15. huhtikuuta 2013
Improving Skills - Osa 20
Tässäpä uusin sarjakuvani osa!
Siitä tuli sen verran ristiriitainen tapaus, että päätin tehdä siitä sitten oman blogimerkintänsä.
Näyttääkö se hyvältä? No minun nykystandarteilla mitattuna ei, mutta se näyttää paremmalta kuin 19. osa. Tarinan kannalta tuo osa on kuitenkin tärkeä. Dialogiin tuli panostettua itseasiassa piirustusjälkeä enemmän. Useampaan otteeseen tuli sitä vielä tuossa loppupuolella muokattua. Tunteja siihen menikin. Oikolukija sanoi, että oikeinkirjoitus oli lähes täydellinen, mutta ongelma olikin tekstin luonnollisuudessa, vai pitäisikö sanoa luonnottomuudessa. Se nyt ei mikään yllätys ollut. Minulla kun on tapana kirjoittaa kaikki vähän viralliseen tapaan, eikä englannin kieli ole poikkeus. Todennäköisesti en saa kielitaitoani koskaan luonnolliseksi, mutta yrittämisestä ei pitäisi ainakaan olla haittaa! On se kuitenkin parantunut järkyttävän paljon sitten viime vuoden.
Tämän sarjakuvan tekeminen kesti melkein kaksi kuukautta, ja kysymys kuuluukin: Minkä takia? Yksi vahvasti vaikuttava tekijä oli työharjoittelu. Luonnokset piirsin muistaakseni vielä työharjoittelun aikana. Työajat olivat paskat, joten kerkisin/jaksoin piirtää vain yhden luonnoksen päivässä. Kun työharjoittelu loppui, oletin vauhdin palaavan ennalleen, mutta ei... Olin jo tottunut tekemään vain yhden kuvan päivässä, joten se jotenkin jämähti päähäni. En saanut itseäni millään takaisin piirustuspöydän ääreen, vaikka minulla ei olisi ollut mitään tekemistä. Työ oli syönyt piirtämismotivaatiota, eikä jaksanut välillä tehdä mitään. Kaikki oli ihan perseestä. Piirtonopeus on palannut vasta hiljattain lähes aikaisempansa tasolle. Motivaation puutetta ei sentään ole!
Jos katsoo tarkasti tätä uusinta osaa, niin voi huomata järkyttäviä muutoksia piirtotyylin suhteen joissakin ruuduissa. Normaalisti kehittymiseni nimittäin tapahtuu jokaisen sarjakuvan jälkeen, mutta ajan puutteen vuoksi se tapahtuikin tällä kertaa keskellä sarjakuvaa. Tässä sarjakuvassa heijastuu osittain vanha piirtojälkeni, mutta myös uudempi piirtojälkeni. Lopputulos on hyvin kummallinen ja ristiriitaisia tunteita herättävä. Ponien anatomia heittelee vähän laidasta laitaan. Mukaan mahtuu pari todella hyvääkin ruutua, mutta pääasiassa jälki on joko keskitasoa ja huonompaa. Taustaan on lisätty hieman yksityiskohtaisuutta, mutta se on jotenkin luonnottoman tuntuinen. Yksi iso ongelma on heinikko. Minä tiedostin sen olevan ruma jo piirtovaiheessa, mutta olisi kestänyt liian pitkään kehitellä uusi tyyli, joten oli käytettävä vielä vanhaa. Seuraavassa osassa tuo asia tulee muuttumaan.
Mutta tämä on kuitenkin tärkeä osa minulle, koska se auttoi minua löytämään piirtotyylini, jonka ansiosta piirtonopeuteni on kasvanut. Tänään huvikseni piirrellessä huomasin kykeneväni piirtämään ponin sivuperspektiivistä missä tahansa asennossa n. 20 minuutissa. Viimeksi kykenin piirtämään poneja noin nopeasti vuosi sitten. Silloin jälki ei tosin ollut kovin kehuttavaa. Kolmiulotteisen ponin piirtäminen kestää vieläkin tunnin. Jos asento on hankala, niin minun pitää piirtää sama kuva useamman kerran, mutta se on ymmärrettävää. Mutta pointtipa onkin tämä: Minä uskallan sanoa osaavani piirtää joten kuten! Ja sen tajuaminen tuo aivan loistavan tunteen.
Siitä tuli sen verran ristiriitainen tapaus, että päätin tehdä siitä sitten oman blogimerkintänsä.
Näyttääkö se hyvältä? No minun nykystandarteilla mitattuna ei, mutta se näyttää paremmalta kuin 19. osa. Tarinan kannalta tuo osa on kuitenkin tärkeä. Dialogiin tuli panostettua itseasiassa piirustusjälkeä enemmän. Useampaan otteeseen tuli sitä vielä tuossa loppupuolella muokattua. Tunteja siihen menikin. Oikolukija sanoi, että oikeinkirjoitus oli lähes täydellinen, mutta ongelma olikin tekstin luonnollisuudessa, vai pitäisikö sanoa luonnottomuudessa. Se nyt ei mikään yllätys ollut. Minulla kun on tapana kirjoittaa kaikki vähän viralliseen tapaan, eikä englannin kieli ole poikkeus. Todennäköisesti en saa kielitaitoani koskaan luonnolliseksi, mutta yrittämisestä ei pitäisi ainakaan olla haittaa! On se kuitenkin parantunut järkyttävän paljon sitten viime vuoden.
Tämän sarjakuvan tekeminen kesti melkein kaksi kuukautta, ja kysymys kuuluukin: Minkä takia? Yksi vahvasti vaikuttava tekijä oli työharjoittelu. Luonnokset piirsin muistaakseni vielä työharjoittelun aikana. Työajat olivat paskat, joten kerkisin/jaksoin piirtää vain yhden luonnoksen päivässä. Kun työharjoittelu loppui, oletin vauhdin palaavan ennalleen, mutta ei... Olin jo tottunut tekemään vain yhden kuvan päivässä, joten se jotenkin jämähti päähäni. En saanut itseäni millään takaisin piirustuspöydän ääreen, vaikka minulla ei olisi ollut mitään tekemistä. Työ oli syönyt piirtämismotivaatiota, eikä jaksanut välillä tehdä mitään. Kaikki oli ihan perseestä. Piirtonopeus on palannut vasta hiljattain lähes aikaisempansa tasolle. Motivaation puutetta ei sentään ole!
Jos katsoo tarkasti tätä uusinta osaa, niin voi huomata järkyttäviä muutoksia piirtotyylin suhteen joissakin ruuduissa. Normaalisti kehittymiseni nimittäin tapahtuu jokaisen sarjakuvan jälkeen, mutta ajan puutteen vuoksi se tapahtuikin tällä kertaa keskellä sarjakuvaa. Tässä sarjakuvassa heijastuu osittain vanha piirtojälkeni, mutta myös uudempi piirtojälkeni. Lopputulos on hyvin kummallinen ja ristiriitaisia tunteita herättävä. Ponien anatomia heittelee vähän laidasta laitaan. Mukaan mahtuu pari todella hyvääkin ruutua, mutta pääasiassa jälki on joko keskitasoa ja huonompaa. Taustaan on lisätty hieman yksityiskohtaisuutta, mutta se on jotenkin luonnottoman tuntuinen. Yksi iso ongelma on heinikko. Minä tiedostin sen olevan ruma jo piirtovaiheessa, mutta olisi kestänyt liian pitkään kehitellä uusi tyyli, joten oli käytettävä vielä vanhaa. Seuraavassa osassa tuo asia tulee muuttumaan.
Mutta tämä on kuitenkin tärkeä osa minulle, koska se auttoi minua löytämään piirtotyylini, jonka ansiosta piirtonopeuteni on kasvanut. Tänään huvikseni piirrellessä huomasin kykeneväni piirtämään ponin sivuperspektiivistä missä tahansa asennossa n. 20 minuutissa. Viimeksi kykenin piirtämään poneja noin nopeasti vuosi sitten. Silloin jälki ei tosin ollut kovin kehuttavaa. Kolmiulotteisen ponin piirtäminen kestää vieläkin tunnin. Jos asento on hankala, niin minun pitää piirtää sama kuva useamman kerran, mutta se on ymmärrettävää. Mutta pointtipa onkin tämä: Minä uskallan sanoa osaavani piirtää joten kuten! Ja sen tajuaminen tuo aivan loistavan tunteen.
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)