Improving Skills - Osa 24

Uusi osa sarjakuvaani on julkaistu! Voit lukea sen täältä!

Hullun ponipiirtäjän piirustustarvikkeet

Ennen kuin varsinaisen sarjakuvan tai piirustuksen tekemisen pystyy aloittamaan, tarvitaan sitä varten luonnokset. Ne voi tehdä tietokoneella, kuten varsinaisen työnkin, mutta itse suosin perinteisempää keinoa (aka. kynä ja paperi). Ainakin omassa tapauksessani, luonnoksien tekeminen on se vaihe, joka hoitaa sen varsinaisen piirustustaidon kehittämisen. Kyllä minä photoshopatessakin opin kaikenlaista, mutta varsinainen työ tapahtuu ruokapöydän ääressä. Mitä huolellisemmin luonnokset tekee, sitä helpompaa varsinaisen työn toteuttaminen on ja aikaa säästyy.

No minkälaisilla välineillä minä ne luonnokset sitten toteutan? Tietenkin sellaisilla, millä ei "pitäisi"! Pitäisi-sana on lainausmerkeissä, koska piirustusvälineet ovat makuasia. Opettavathan ne jossakin taideakatemiapaskasysteemissä tms., että pitäisi käyttää jotain tietynlaista kynää tiettyyn asiaan jne. Minä sanon, että paskan vitut. Kukin käyttäköön mitä haluaa!

Yleiskatsaus työskentelytilastani.

Kyllä, se on pieni pyöreä pöytä. Onko se paras paikka työskennellä? Tällä hetkellä kyllä. Onko se ergonominen? Ei oikeastaan. Pöytä on liian korkea, joten joudun käyttämään tietokonetuolia saadakseni itseni korkeammalle, mutta voisi ne asiat huonomminkin olla. Tuon pöydän ääressä on kuitenkin kaikki tuotokseni syntyneet. Loppuvuodesta olisi suunnitelmissa luoda ihan kunnon piirustusnurkkaus, josta löytyy säädettävillä jaloilla oleva pöytä, kallistettava pöytälevy ja mukava säädettävä työtuoli, sekä kirkas valo. Hyvästi veronpalautukset...

Välineistöä.

No sitten itse niihin välineisiin! Kuvat piirtyvät halpaan 110-grammaiseen A4-luonnosvihkoon. Siitä löytyy 60 sivua (riittää n. kolmeen sarjakuvaan) ja se maksaa jotain vitosen luokkaa. Kirjakaupasta saa vihkosia, joissa on korkeintaan 50 sivua ja ne perkeleet maksavat tuplasti enemmän. Sen lisäksi, sieltä ei löydy meikäläiselle sopivan paksuista paperia, eikä kaikissa vihkosissa ole edes sivun irroittamiseen tehtyä repäisykohtaa. Tämä on niitä harvinaisia tapauksia, jolloin saa parempaa halvemmalla.

Kynänä toimii suhteellisen halpa ja tavallinen lyijytäytekynä. Niitä on itseasiassa kaksi: harmaa ja vihreä. Ostin vihreän varakynäksi, mutta tulee niitä käytettyä vuoron perään, koska kummassakin on eri lyijyä. Harmaassa on HB-lyijyä ja vihreässä H-lyijyä. Niiden välillä on hyvin pieni ero. Itse en sitä huomaa, ennen kuin rupeaa paperi suttaantumaan. Miksikäs lyijytäytekynä tavallisen sijaan? Yksinkertaista, se on aina terävä ja sillä saa tarkkaa jälkeä aikaiseksi. Loppujen lopuksi lyijyn ostaminen tulee halvemmaksi, kuin uusien kynien, joista tulee käyttökelvottomia joko lattialle putoamisen jälkeen, tai liiallisen teroittamisen päätteeksi. Kaiken lisäksi lyijytäytekynällä on helppo opetella piirtämään kevyemmin, koska terä katkeaa helpommin. Jos haluat piirtää kevyemmin, laita painalluksen verran lisää lyijyä näkyviin. Jos lyijy katkeaa, niin painat liian kovaa tai lyijy on paskaa. Yksinkertaista. Löytyy minulta tavallisiakin kyniä. Ensimmäisessä kuvassa näkyy metallinen kotelo, joka pitää sisällään melko kalliin setin erilaisia Briteissä tehtyjä kyniä. Niitä käytän vain yksittäisten piirustusten varjostamiseen.

Ja oikeastaanhan mikään kynä ei nykyään käytä enää lyijyä, vaan grafiitia. Joten tavallaan puhutaan aina virheellisesti lyijykynästä, vaikka sitä oikeastaan pitäisi kutsua grafiittikynäksi. Ihan vain tässä sivuhuomautuksena. Älä ota tosissaan. Ei kukaan käytä termiä "grafiittikynä".

Sitten löytyy tavallinen viivain. Hyödyllinen, kun pitää saada kaksi hahmoa ruudussa samankokoisiksi, samalle korkeudelle tai muuta vastaavaa. Ja pyyhkimistä varten löytyy tietenkin pyyhekumi. Edellisessä kuvassa näkyvät kumit ovat kumpikin samoja. Toinen on vain vähän pyöristynyt. Muuten ihan loistavia pyyhekumeja ovat, mutta ne ovat liian isoja tarkalle piirustustekniikalleni. Tästä asiasta lisää seuraavassa kirjoituksessani.

Seuraava apuväline on takakansi jostakin vanhasta luonnoslehtiöstä, jota käytän pyyhekumin putsaamiseen. Sinitarraa tarvitsen läpi piirtämiseen, jos kahdessa peräkkäisessä ruudussa on sama kuvakulma, mutta jokin muu muuttuu, kuten ilmeet, jonkun hahmon paikka tai asento, esineet liikkuvat tms. Ja lopuksi vielä löytyy kirjoituslevy, jos ei halua piirtää tai kirjoittaa pöydän ääressä. Se saisi kyllä olla aavistuksen isompi ja tukevampi, mutta kirjakaupassa oli vain tuota mallia.

Sitten on tietysti harjattava Trixie, jonka vahemmat ostivat minulle huumorimielessä. Se on itseasiassa oiken hyödyllinen varjojen ja kolmiulotteisuuden hahmottamisen kanssa.

Niin ja on vielä vanha pöytälamppu.

Kun luonnokset ovat valmiita ja skannattu koneelle, niin minne ne sitten menevät? Kansioihin tietysti. Olisi kuitenkin kätevämpi, jos minulla olisi jonkin sortin arkistointikaappi tai vastaava.

Omistan tällä hetkellä kaksi kansiota. Ylemmässä kuvassa olevassa kansiossa on kaikki sarjakuviin liittyvät asiat. Niin dialogit, luonnokset, kuin epäonnistuneetkin ruudut. Tuo kansio on tosin repeämässä liitoksistaan, joten täytyypä muistaa käydä kirjakaupasta ostamassa uusi ensi viikolla. Alempi kansio on kaikille muille piirustuksille. Siellä on vielä tilaa onneksi. Pinon päällimmäisenä on vasta käyttöön otettu dialogi-vihko. Nimensä mukaan, se sisältää alustavat vuoropuhelut Improving Skills-sarjakuvalle 25. osasta eteenpäin. Edellisten osien vuoropuhelut löytyvät sarjakuva-kansiosta.

Siinäpä se perinteisen piirustuspuolen välineistö onkin lyhyesti. Ensi viikolla sitten lisää tarvikeasiaa!

Rahan menoa ei voi estää!

Ihmisillä on usein hankaluuksia puhua rahasta. Jos joltakin henkilöltä kysyy, että kuinka paljon hän tienaa töistä rahaa, niin saa usein vastaukseksi joko "ihan tarpeeksi" tai "liian vähän"-virkkeen. Koskaan ei voi sanoa sitä varsinaista määrää tai edes tuntipalkkaa. Sama homma pätee, jos kysyy tilin saldoa tai muuta vastaavaa. Mistähän tämä johtuu? Miksi rahasta puhuminen on niin vaikeaa ihmisille? Itse jos olisin töissä, hehkuttaisin koko ajan: "MINÄPÄ SAAN PERKELE RAHAA 1800 EUROA KUUSSA JA VOIN OSTAA SILLÄ MITÄ HUVITTAA! LOLOLOLOLOLOLOLOLOL XDXDXDXDXDX :::::DDDDDD VITUN KÖYHÄT SAATANA"!

No siis olisin hyvin iloinen.

Joka tapauksessa, raha on päivän aihe. Se on aina päivän aihe, vaikka sitä ei tiedostaisikaan. Kaikki maksaa tavalla tai toisella. Mitään ei saa ilmaiseksi tässä maailmassa.

Työttömyydestäni huolimatta, minulla ei varsinaisia ongelmia ole koskaan ollut rahan kanssa... Tai siis ei ollut, ennen kuin kävin hammaslääkärissä n. 3 kuukautta sitten. Siellä piti vieläpä käydä kahdesti, joka kustansi hieman päälle 230 euroa! Sen jälkeen on vain menty alamäkeä. Vielä vuoden alussa tililtä löytyi rahaa n. 900 euroa YLIMÄÄRÄISTÄ. Pystyi aivan huoletta tuolloin ostamaan Wii U:n ja rahaa jäin ihan kivasti vielä kaikkeen muuhunkin. Sitten kävin siellä hammaslääkärissä. Sen jälkeen veljeni ilmoitti lopettavansa osallistumisensa vuokrakuluihin, koska hän ei asuisi enää samassa taloudessa. Sitten korotettiin vuokraa. Möin auton pois, joka auttoi vain kuukauden ajan. Nyt sitä odotellaan toimeentulotukea. Jos tämä jatkuu, niin vuoden päästä sitä ollaan ihan kusessa, kun opintolainaa pitää ruveta maksamaan pois alta.

Miksikäs en ole töissä? Vastaus on yksinkertainen: Töitä ei vain ole! Vaikka käytännössä kaikki sähköistetään ja tietokoneosaamista tarvitaan edellistä enemmän, niin datanomeille ei silti ole kysyntää. Meitä on liikaa. Ohjelmoijille olisi huomattavasti enemmän kysyntää, mutta se ei ole minun alaani. Ei ole riittävästi taitoja, ja se on hyvin puuduttavaa hommaa. Kaiken lisäksi, ohjelmoinnista ei käyty kuin jonkun Visual Basicin perusteet ammattikoulussa. Jos sen sijaan olisi opetettu vaikka Javaa tai C-kieltä, niin hyöty olisi ollut paljon suurempi.

On sillä työn puuttumiselle toinenkin syy: Minä itse. Yleensä ihmiset nimittäin stressaavat hirveästi työttömyyttä. Minulla tilanne on päinvastainen. Ei, en ole laiska. Minua ei vain huvita tehdä työtä. Ei edes raha motivoi siihen. Rupeaa vituttamaan ajatuskin siitä, että pitäisi viitenä päivänä viikossa istua kahdeksan tuntia jossakin ja tehdä jotain tylsää hommaa, vaikka kotona olisi parempaakin tekemistä. On vain ihan muutama työ, johon haluaisin, mutta sellaisia ei tällä alueella ole. Muuttaminen ei ole vaihtoehto.

Entäs sitten opiskeleminen? Minä päätin ammattikorkeakoulussa opiskelemisen toisen vuoden lopussa, kun se rupesi stressaamaan ihan hirveästi. Olen tullut siihen tulokseen, että opiskelu ei ole enää vaihtoehto. Olen kyllä harkinnut suunnittelu- ja media-assistentiksi opiskelemista, mutta opintotuen pieni määrä vain pahentaisi rahatilannettani, sekä siinä olisi pari muuta ärsyttävää ominaisuutta.

Eli mitäpä tässä tilanteessa teet? Piirrät poneja. Ratkaisu kaikkeen. Se onkin ainoa asia, joka minua huvittaa tällä hetkellä. Piirtäminenkin syö tosin rahaa. Nytkin pitäisi ostaa lisää paperia, tarkkaan piirtämiseen tarkoitettuja pyyhekumeja, oikea piirustuspöytä, vaihtoteriä piirtopöytäni kynään (mieluummin kyllä ottaisin kokonaan uuden piirtopöydän), ja mitähän muuta paskaa sitä vielä oli. Ajatella, että viisi kappaletta noita vaihtoteriä maksaa melkein yhdeksän euroa! Ne tosin kyllä kestävätkin aika pitkään (yli vuoden). Tuo piirustuspöytä pitää ostaa periaatteessa kolmessa osassa. Ensin se kallistettava taso pitää tilata Briteistä, joka ei onneksi ole 80 euroa enempää, mutta sitten pitäisi vielä hankkiä tukeva pöytä, johon sen voisi laittaa. Sellainen saattaa löytyä kierrätyskeskuksesta halvalla, mutta työtuolin minä vaadin uutena ja se ei ole halpa korkeiden laatuvaatimuksieni takia.

Piirtäminen on sentään suhteellisen halpaa huvia, mutta peliharrastus ei. Nytkin olisi suunnitelmissa ainakin 24 uutta peliä ja kaksi konsolia. Sen lisäksi pitäisi saada uusi TV-taso ja melkeinpä uusi pelihyllykin. Alkaa vanhat nimittäin käymään ahtaaksi. Peliharrastuksen joutuu kuitenkin jättämään nyt sivumpaan huonojen tulojen vuoksi. Tälläkin hetkellä Steamissa olisi menossa loistava kesäale, mutta taidan käyttää tilillä olevat kolme euroani mieluummin ruokaan, kuin jonkun pelin kämäiseen ladattavaan lisäsisältöön.

Tällaista arkipäiväistä asiaa tänään. Olisi lisääkin, mutta se menee kokonaan toiseen kategoriaan, joten teen sille oman blogautuksensa. Kunpa replikaattorit olisivat (jo) olemassa, niin ei tarvitsisi kenenkään rahapulasta kärsiä.

Nyt sarjakuvan piirtämistä jatkamaan!

Improving Skills - Osa 22

Sain sarjakuvani uusimman osan valmiiksi! Löydät sen täältä! Hyviä lukuhetkiä!

Sarjakuvan tekemistä Richin tyyliin

Tämä blogautus piti postata jo aikoja sitten, mutta se nyt vain pääsi unohtumaan. No parempi myöhään, kuin ei milloinkaan!

Teinkin tuossa blogautteluni alkupuolella pitkän merkinnän sarjakuvan luomisesta. Vaikka se suht. hyvin tiivistääkin koko prosessin, olisi siinä voinut olla enemmän yksityiskohtaista tietoa ja enemmän kuvia koko prosessista. Siispä päätin tehdä vähän tarkemman blogautuksen sarjakuvieni digitaalisesta osuudesta. Miksi? No ihan huvikseen. Joskus tekee mieli vain jakaa omia tietämyksiään ja kokemuksiaan muille.

Esimerkissä en käytä Improving Skills-sarjakuvaani, vaan lyhyttä kahden ruudun strippiä, jonka loin tylsyyttäni vieraillessani vanhempieni luona. Sarjakuvassa ei ole tarkoitus olla taustaa, joten se on hyvin helppo ja nopea tehdä. Puhutaan arviolta neljän tunnin hommasta.

Saat käyttää vapaasti tekniikkaani, mutta uskallan väittää, että se ei sovi kaikille pikkutarkan toimintatapansa vuoksi. Olen nähnyt ihmisten tekevän sarjakuvat yleensä huomattavasti yksinkertaisemmin. Kaiken lisäksi, tämä tekniikka vaatii paljon tasoja (layereita), joka vaatii jo sitten tehoja koneelta. Jos seurasit "Pala kerrallaan"-blogisarjaani, niin sarjakuvieni tekotapa on hyvin samanlainen, mutta huomattavasti yksinkertaisempi. Vaikka käytänkin esimerkissä Photoshopia ohjelmana, voi näitä vinkkejä soveltaa muidenkin kuvankäsittely/piirto-ohjelmien kanssa.

Kirjoitus ennen kaikkea

No ensiksi olisi hyvä tehdä jonkinlainen käsikirjoitus. Tämä vaihe auttaa hahmottamaan sarjakuvaa päässäni piirtämistä varten. On helpompi piirtää, kun tietää, miltä lopputuloksen pitäisi näyttää. Kaiken lisäksi käsikirjoittaminen auttaa paikkaamaan epäkohtia tarinassa. Sillä on tapana tuoda myös uusia ideoita esiin!  Lyhyelle muutaman ruudun sarjakuvalle (kuten esimerkissä) käsikirjoitus ei ole välttämätön, mutta pitkälle sarjakuvalle käsikirjoitus on enemmänkin sääntö. Vaikka sen kirjoittaminen voikin kuulostaa työläältä ja tylsältä hommalta, niin uskokaa minua, sen tekeminen selkeyttää asioita paljon. Käsikirjoituksen tyyli - ainakin omasta puolestani - on vapaa. Yritän selostaa tiiviisti oman käsikirjoitusprosessini.

Avaan tekstinkäsittelyohjelman ja kirjoitan sarjakuvan alustavan nimen (tai osan numeron). Jos sarjakuva on jatkoa jollekin toiselle sarjakuvalle, niin minulla on tapana kirjoittaa tässä vaiheessa sarjakuvien väliin jäänyt aika, esim. "sarjakuva jatkuu suoraan edellisen osan lopusta", tai "sarjakuva alkaa muutama tunti edellisen osan lopun jälkeen." Luon tällä tavoin itselleni aikajanaa.

Sitten vain kirjoitan jokaisen ruudun tapahtumat ylös lyhyesti. Kuvailen kuvakulmia, ilmeitä, ja laittelen alustavia vuoropuheluita omalla äidinkielellä. Ei mitään kovin monimutkaista. Se riittää, että minä hahmotan kokonaisuuden. Tässäpä esimerkki yhdestä ruudusta:

Ruutu 11

                      Kuvakulma siirtyy Dashin ja Twilightin taakse.

                      Twilight kysyy, onko Dash koskaan maistanut jääsuklaata. Hän itse on aina halunnut, mutta ei ole koskaan saanut tilaisuutta. Dash vastaa kieltävästi, ja ehdottaa että hehän voisivat maistaa sellaisia. Hän pyytää "luojalta" kulhollisen jääsulkaakonvehteja.

Kun sarjakuvan rakenne on saatu kasaan, on aika siirtyä tekemään dialogia. Sen teen kielellä, jolla lopullinen sarjakuvani julkaistaan, eli tässä tapauksessa englanniksi. Siitä tulee vähän tämän näköistä:

The name of the comic

Panel 1

Person A - I'm talking something about nothing!
Person B - Me too!

Panel 2

etc.

Erona on vain, että kirjoitan dialogini ihan kynällä paperille, enkä tietokoneella. En tiedä miksi, mutta se vain tuntuu paremmalta vaihtoehdolta. Lisäksi on sanottava, että dialogini on vielä tässä vaiheessa alustava. Sen idea vain onkin visualisoida hahmojen ilmeet ja käyttäytyminen päässäni. Usein teksti muttuukin aika ronskisti siinä vaiheessa, kun se on tarkoitus laittaa itse sarjakuvaan.

Siinäpä se lyhyesti. Nyt asiaan!

Alkuasetelmat

Jotta koko homma pysyisi kasassa, on luotava ensin kansio sarjakuvalle (esim. sarjakuvan projektinimi tms). Kansion sisälle luon sitten toisen kansion luonnoksille. Seuraavaksi siirrän luonnokset kansioon ja avaan ne Photoshopissa rajausta ja kääntämistä varten. Tallennan luonnokset vanhojen päälle, ja luon kokonaan uuden Photoshop-tiedoston. Tästä se varsinainen homma sitten alkaa.

Tosin kuin valtaosa muista digitaalisten sarjakuvien piirtäjistä, on minulla tapana luoda yhteen tiedostoon yksi ruutu, ja yhdistää ne kaikki lopuksi omaan tiedostoonsa. Tämä mahdollistaa erittäin tarkan piirtämistekniikan, mutta vaatii samalla enemmän ennakkosuunnittelua.

Yksittäisten piirroksieni resoluutio on yleensä tyyliin 7000 x 4000 pikseliä, eli erittäin paljon. Suurempi pikselimäärä mahdollistaa tarkemman piirtämisen, mutta syö koneelta enemmän tehoja. Sarjakuvaruuduissa minulla on tapana käyttää resoluutiona 2220 x 1230 pikseliä. Se on täysin riittävä. Seuraavaksi valitaan tärkeä arvo, jonka ihmiset yleensä ohittavat, eli pikseliresoluutio. Suurempi pikseliresoluutio mahdollistaa kuvan skaalaamisen pienemmäksi ja suuremmaksi ilman suurempaa sumenemista (ei tosin takaa sitä, kuten vektorigrafiikka). Oletuksena Photoshop taitaa valita pikseliresoluutioksi 72, mutta itse laitan arvoksi 350.

Nyt meillä on valkoisella taustalla varustettu psd-tiedosto. Tässä vaiheessa yleensä tallennan sen samaan kansioon, jonka loin ensimmäisenä sarjakuvaa varten. Tähän kansioon tulee useampia tiedostoja, joten tiedoston uudelleen nimeäminen järkevästi on ikään kuin pakollista (esim. sarjakuvan_nimi_ruutu_1.0). Kun se on hoidettu pois alta, muutetaan lukittu tausta tasoksi ja annetaan sille nimeksi "valkoinen". Sen yläpuolelle luodaan uusi tausta, joka värjätään mustaksi ja nimetään sisältönsä mukaan. Näiden kahden tason yläpuolelle luodaan kansio, jolle annetaan nimeksi "hahmot/ponit". Se sisältää kaikki hahmoihin liittyvät asiat. Tähän kansioon laitetaan alikansio, jolle annetaan sarjakuvassa esiintyvän hahmon nimi (esim. Dash, Twilight, Lyra).

Sitten tulee hirmuinen läjä uusia tasoja ja pari kansiota. Ajan säästämiseksi (ja selvyyden pitämiseksi) päätin laittaa kuvan lähestulkoon lopullisesta yhden ponin kansiorakenteesta. Kuvahan kertoo enemmän, kuin tuhat sanaa.

Yhden ponin/hahmon kansion rakenne.

Rakenne on siis lähestulkoon lopullinen. Siinä on pohja, mutta joitakin tasoja saattaa joutua järjestelemään uudelleen ja muutamia uusiakin pitää vielä laittaa. Vastaava kansiorakenne pitää tehdä kaikille ruudussa näkyville hahmoille. Tässä sentään voidaan säästää huomattavasti aikaa vanhalla kunnon copy-paste-nimeä uudelleen-toiminnolla. Periaatteessa kaikki ponit voi tiivistää yhteenkin kansioon, mutta silloin pitää olla tarkkana. Esimerkiksi, olet saanut ruudun hahmot jo valmiiksi, mutta huomaat yhden hahmon olevan liian korkealla toisiin nähden. Jos hahmot ovat sijoitelut erillisiin kansioihin, voit huoletta valita hahmon kansion ja siirtää sitä ympäri työskentelyaluetta ilman ongelmia. Jos kaikki hahmot on taas pakattu yhteen kansioon... Noh, silloin onkin sitten jo paskempi homma. Joudut nimittäin leikkaamaan jokaiselta tasolta halutun hahmon osat erilleen, josta syntyy tasojen kaaos ja aikaa menee hukkaan. Eli laittamalla kaiken erilleen, mahdollistamme virheiden korjaamisen vielä jälkikäteen ilman, että koko piirustusta tarvitsee pyyhkiä. Tällainen usean tason tekniikka voikin tuntua monesta epämiellyttävältä ja sekavalta, mutta jos kaiken nimeää loogisesti ja käyttää tarpeen vaatiessa apunaan tasojen värikoodausta, niin mitään ongelmia ei tule.

Kun alustava rakenne on paikallaan, laitetaan lopuksi vielä luonnos/luonnokset mustan taustan ja hahmo-kansion väliin mieluisalla tavalla. Tässäpä lopullinen... Öh... Alkutilanne:

Yleensä sarjakuvaruutujeni luonnnokset eivät ole noin tarkkoja, mutta minulla vain sattui olemaan niin paljon aikaa käsissäni, että päätin tehdä vähän normaalia parempaa jälkeä.

Linjat paikalleen!

Kun on pohja paikallaan, voidaan aloittaa itse piirtäminen. Minulla on yleensä tapana aloittaa hahmojen ääriviivojen piirtämisellä. Eli valitsen "kehon ääriviivat"-tason (tässä tapauksessa pelkästään "ääriviivat"), valitsen sopivan paksuisen sudin (typerän kaksimielisen ajattelutapani takia en käytä sanaa "pensseli" tätä kirjoittaessa), oikean värin ja rupean piirtämään.

Millä perusteella valitsen sudin koon? No aivan silmämääräisesti ja kokeilemalla. Se riippuu, kuinka isona hahmo näkyy ruudulla. Tässä tapauksessa totesin sopivan koon olevan 10 pikseliä ääriviivoille. Se on aika vakio vaihtoehto tällä resoluutiolla. Jos hahmon pää täyttäisi puolet ruudusta, olisi sudin koko varmaan n. 20 pikseliä. Kokeilemalla oppii.

Mistäs minä sen oikean värin sitten pöllin? No vaihtoehtoja on näillä näkymin ainakin neljä (ainakin poneja piirtäessä):

1. Voin ottaa kuvan hahmosta jostakin päin nettiä, siirtää sen kuvankäsittelyohjelmaan ja ottaa tarvittaessa oikean värin pipetti-työkalun avulla kuvasta.

2. Teen ensin uuteen tiedostoon oman väripaletin tavalla tai toisella.

3. Käytän ohjelman sisäistä väripalettia.

4. Valitsen värin silmämääräisesti.

Tässä tapauksessa (sekä yleensä) käytän vaihtoehtoa kaksi, mutta olen tässä jo jonkin aikaa harkinnut siirtymistä kolmanteen vaihtoehtoon parin pikkuvian takia. Siinäkin on omat pikkuvikansa, mutta katsoo nyt... Seuraavaksi kuitenkin kuva meikäläisen käyttämästä väripaletista. Siinä ei ole sen tarkemmin nimetty mitään, mutta sepä riittääkin, että minä tiedän jokaisen värin tarkoituksen.

Ja sitä mukaa kun piirrän jonkin uuden ponin, niin lisään sen värit listaan. Tuossa paletissa ei ole vielä Trixien värejä.

No sitten siihen piirtovaiheeseen! Siinä ei mitään ihmeellistä ole. Piirrän vain hahmon kehon ääriviivat seuraten luonnoksen linjoja. Jos tosin tiedostan, että luonnoksessa voisi jotkin linjat mennä vähän paremmin, niin niitä tulee tässä vaiheessa korjailtua. Tässä luonnoksessa ei ollut vialla kuin yksi asia: Dashin kaula.

Dashin kehon ääriviivat piirrettynä.

Yllä olevasta kuvasta huomaa, kuinka olen korjannut kaulan asentoa. Tämä tarkoittaa, että minun on piirrettävä myös takaharja uudestaan. Tässä vaiheessa minulla on joskus tapana luoda keinotekoinen paineentunne viivoihin. En älynnyt valitettavasta ottaa yhtään kuvakaappausta vertailuun, mutta ideana on terävöittää jokaisen viivan päätä. Tässä tapauksessa terävöitin leukaviivaa, korvan viivoja ja kuonon alkamiskohdassa olevan viivan päätä. Asia on hankala selittää, mutta tämä pikkuprosessi tekee kuvasta huomattavasti mielekkäämmän näköisen. Tosin, yleensä teen terävöittämisen vasta harjan piirtämisen jälkeen. Huomaa myös, että suun ääriviiva on piirretty ohuemmalla pensselillä, kuin muut ääriviivat. Taas yksi pieni yksityiskohta. Sieraimenkin viiva on lopullisessa kuvassa terävöitetty.

Ja sitten sama homma harjalle (ja mahdolliselle hännälle). Ainoana erona on, että piirrän harjan viivat hieman ohuemmalla sudilla kuin kehon ääriviivat. Tämä on näitä makuasioita, mutta minusta se vain näyttää sillä tavoin aavistuksen paremmalta.

Harja paikallaan.

Tässä vaiheessa vielä piirrän lisä-ääriviivat, jos kuvasta löytyy (esimerkkitapauksessa hampaan ja korvan yksityiskohdat). Nekin omalle tasolleen sopivan paksuisella viivalla.

Seuraavaksi vuorossa on pientä tasoilla leikkimistä. Kuten yllä olevasta kuvasta voi nähdä, menee kehon ääriviivat harjan ääriviivojen yli joissakin kohdissa, vaikka ei saisi. Se johtuu siitä, että "kehon ääriviivat"-taso on "harjan ääriviivat"-tason päällä. Voisin siirtää harja-tason keho-tason päälle, mutta sitten harja tulisi yli korvan kohdalta, ja sekin olisi väärin. No mites tässä tilanteessa? Yksi vaihtoehto olisi tietenkin pyyhkiä  ylimääräiset viivat pois, mutta se jättää melkein väkisin pienen raon harjan ja kehon ääriviivan väliin. Eli minun pitäisi saada kehon ääriviivat kahdelle eri tasolle, jotta saisin viivat menemään haluamallani tavalla. Voisin tietysti ottaa kopion koko keho-tasosta, mutta se hankaloittaisi asioita sitten myöhemmin. Täytyy siis leikata.

Pyyhitään kehon ääriviivaa niin paljon, että päästään vastaavaan lopputulokseen, kuten alla olevassa kuvassa. Eli kehon ääriviiva ei saa mennä harjan ääriviivan yli.

Kehon ääriviivasta on pyyhitty pois niin paljon, että se ei ylitä harjan ääriviivaa.

Nappaan vain valintatyökalulla palasen jokaisesta kehon ääriviivan päästä siitä kohdasta, jonka haluan tulevan harjan alle ja teen siitä kopion omalle tasolleen. Sitten siirrän kopioista koostuvan tason "harjan ääriviivat"-tason alle. Tämän jälkeen otan käyttöön pyyhekumin, jolla poistan "kehon ääriviivat"-tasolta viivaa siltä samalta alueelta, jolta juuri otin kopiot. Nyt kehon ääriviiva menee harjan alle jättämättä kuitenkaan rakoa harjan ja kehon viivojen väliin.

Kehon ääriviiva menee nyt harjan alle, eikä rakoa jää niiden väliin.

Tämä prosessi on hyvin yksinkertainen, mutta hyvin hankala selittää. Simppelisti ja lyhyesti selitettynä otin kopion kehon ääriviivoista ja siirsin sen harjan ääriviivojen alle, mutta en kuitenkaan ottanut kehosta, kuin ne ongelmakohdat. Tämä prosessi tekee leikkauskohdasta aavistuksen paksumman, mutta sitä ei näe ellei zoomaa hyvin likelle.

Viimeisenä vaiheena viivojen piirtämisestä meillä on harjan raidat. Eli luodaan kohdat, joissa harjan väri vaihtuu. Ei mitään ihmeellistä siinä. Suosittelen vain suht. ohutta sutia sitä varten, mutta ei liian ohutta tai värjäyksessä tulee ongelmia. Tässäpä kuva, johon on laitettu paikalleen kaikki ääriviivat:

Ääriviivat ovat paikallaan. Sitten väriä kehiin!

Väriä elämään

Väreille teen kokonaan oman kansion, koska minun pitää kytkeä joissakin tapauksissa värit pois käytöstä, joten kansion avulla pystyn tekemään sen yhdellä klikkauksella. Kansion sijoitan kaikkien muiden hahmon osien alle. Kehon värille tulee tietenkin oma tasonsa, mutta mitenkäs harjan kanssa? Koska olen asettanut rajat paikalleen, voin tietysti laittaa kaikki harjan värit yhdelle tasolle. Aavistuksen enemmän tarkkuutta se vaatii sillä tavoin, mutta en näe muuten mitään syytä miksei noin voisi tehdä. No itse kuitenkin pelaan varman päälle laittamalla kaikki värit omille tasoilleen. Ei tarvitse olla niin tarkka sitten noiden rajojen kanssa myöhemmin. Hampaille/kielelle myös oma tasonsa!

Ja millä väritys tapahtuu? No pääosin aivan perinteisellä täyttötyökalulla tietenkin. Täytyy kuitenkin pitää huoli, että työkalun asetuksista on laitettu täppä kohtaan "all layers". Muutoin työkalu ei ota piirrettyjä rajoja huomioon, vaan värjää koko taustan. Värjäys kuulostaa simppeliltä, vai mitä? No on siinä yksi pieni asia, jonka joutuu tekemään sutia käyttäen. Pikku juttu.

Korjaamaton ongelma värien kanssa.

Yllä olevasta kuvasta voi huomata, että täyttötyökalu ei itseasiassa värjää aluetta aivan reunoja myöten, joten se jättää pienen raon väliin. Tähän ei ole muuta keinoa, kuin ottaa suti kauniiseen käteen ja käydä sen avulla reunat läpi. Helppo homma, mutta sitä vain toivoo, että täyttötyökalu osaisi asiansa paremmin. Joissakin tapauksissa auttaa, jos värjää alueen kahdesti, mutta jos täyttövärin ja ääriviivan väri on sama, aiheuttaa tuplaklikkaus ongelmia, eikä se toimi terävien kulmien kanssa.

Ongelma korjattu. Ei välejä!

Silmä silmästä

Sitten osuus, jossa käytän kaikista eniten hyväksi ohjelman toimintoja, eli silmä(t). Muutaman askeleen teen kuitenkin piirtämällä. Silmille kannattaa tehdä oma kansionsa, koska ne tarvitsevat ainakin seitsemän tasoa. Itse sijoitan kansion yleensä värien yläpuolelle. Hyviä uutisia! Kummankin silmän saa laittaa samalle tasolle!

Yritän pitää tämän osuuden mahdollisimman lyhyenä, sillä tämä vaiheen tarkka selostaminen tuottaa useamman A4-arkin verran tekstiä. Seuraava kuvasarja tiivistää hyvin vähimmäistasojen määrän ja sen, kuinka silmät rakentuvat omassa tapauksessani.

Hyvin usein kansioon joutuu kuitenkin laittamaan vielä kahdeksannen tason kulmakarvoja varten. Jos ilme on hyvinkin vaikea, voidaan tarvita vielä yhdeksäskin taso erikseen silmäluomien hallitsemiseen. Kaikenlaisia poikkeuksia löytyy!

Tämä vaihe on hyvin pitkälti valinta- ja leikkaustyökalujen käyttämistä. Ainoat silmän osan, joissa käytän kynää ovat: Silmän ympärys, ripset, sekä iriksen ja pupillin heijastus. Monessa kohtaa toimii seuraavaa kaava: Tee ovaali, asettele se haluamallasi tavalla ja leikkaa ylimääräiset osat pois. Tämä toimii siis silmissä, jotka pitää tehdä ovaalin muotoiseksi. Esimerkiksi Twilightin silmissä homma on vähän vaikeampi, koska ne ovat paljon siromman muotoiset, mutta muuten homma etenee samalla tavalla.

Missä järjestyksessä silmän osat on sitten järkevintä laittaa? No loogisinta on tehdä ensin pohja, jonka jälkeen pupilli. Tässä vaiheessa voi sitten laittaa mitä huvittaa, lukuunottamatta heijastuksia/kiiltoja, jotka on melkein väkisinkin laitettava vasta lopuksi.

Jos haluat tarkennusta jostakin kohtaa silmien tekemisestä, niin kysy! Pienellä googletuksella tosin löytänee hyviä ohjeita niiden tekemiseen.

Varjoissa koko elämä

Jos et tavoittele sarjan tyyliä kummempaa, niin tämä vaihe on turha, koska sarjassa poneilla ei ole kummaisia... Tuota... Itsevarjoja? Omavarjoja? Ihan vain varjostuksia? Mikähän lie suomenkielinen termi self-shadowille. Itse asiassa self-shadow taitaa vain liittyä peleihin... Äh, olkoot!

Eli varjojen tekeminen ei ole kovin simppeli homma. En vieläkään saa niitä oikein läheskään aina, mutta perusidea on hallussa. Osaan suurin piirtein suunnata varjot oikein valon lähteen mukaan, mutta ei sitä kaikkea tule otettua ikinä huomioon. Kaiken lisäksi käytän hyvin yksinkertaista varjostustekniikkaa sarjakuvien tekemisessä. Tällä tarkoitan, että varjot ovat joka kohdasta yhtä tummia, eikä niissä ole minkäänlaista reunanpehmennystä. Siksi kutsunkin niitä nimellä "Simple shadows" + satunnainen versionumero.

Periaatteessa varjoihin ei tulisi käyttää mustaa väriä, kun kyseessä on värillinen piirustus, mutta se on paljon nopeampi ratkaisu sarjakuvia tehdessä, kuin kokeilla eri värivaihtoehtoja. Sitä paitsi, kun mustan värin läpinäkyvyyttä pudottaa, niin sehän muuttuu kokonaan eri väriseksi, eli se ei ole sen jälkeen enää musta, vai mitä? Yksittäisissä piirustuksissa nykyään käytän kyllä värien avulla tehtyjä varjoja, ihan vain harjoituksen vuoksi. Varjo-värin valinta on itse asiassa hyvin simppeli juttu loppujen lopuksi, mutta vie se silti enemmän aikaa, kuin valita väripaletista suoraan musta väri.

Eli miten minä ne varjot sitten luon? No ensiksi, teen neljä uutta tasoa lisää (tarpeen mukaan enemmänkin), joille asetan sopivan läpinäkyvyyden (usein 20%). Alla oleva kuva näyttää neljän eri tason sijoittelun.

kuvan alin varjo-taso on tarkoitettu päävarjolle, jonka teen ensin. Ei siinä mitään ihmeellistä tekniikan puolesta. Ihan vain kynällä piirtelen, kunnes ne näyttävät omaan silmään riittävän hyvältä. Entäs nuo loput kolme varjo-tasoa? Mikä niiden idea on? Miksi ne ovat sisennettyjä muihin tasoihin nähden? Yksinkertaistetaan asiaa kuvalla. Kiinnitä huomiota varjon alueella oleviin ääriviivoihin.

Eli päävarjoa tehdessä ääriviivojen alueet eivät värjäydy. Tämän takia niille kaikille on tehtävä oma varjo-tasonsa, jotta lopputulos näyttäisi järkevämmältä. Miksikäs sitten sisennys noiden kolmen tason kohdalla tasovalitsimessa? No se yksinkertaisesti tarkoittaa sitä, että väri ei mene ääriviivojen yli. Vaikka kuinka yrittäisit, niin et saa värjättyä mitään muuta aluetta, kuin sisennetyn tason alla olevan alueen. Tämä on hankala selittää, mutta tässä puhutaan kuitenkin erittäin hyödyllisestä toimenpiteestä.

Ja siinäpä se hahmojen piirtäminen sitten olikin! Tämä prosessi toteutetaan kaikille ruudussa näkyville poneille, jolloin lopputulokseksi syntyy jotain tällaista:

Jos ponit ovat ruudussa vuorovaikutuksessa joidenkin tavaroiden kanssa, piirrän minä myös ne vielä tässä vaiheessa. Niiden asetteleminen onkin sitten oma hommansa. Sitten hyppään tekemään seuraavan ruudun poneja, jonka jälkeen taas seuraavan jne., kunnes ne loppuvat. Tämän jälkeen hyppään taas alkuun ja rupean rakentamaan taustaa hahmojen ympärille, mutta koska tämä sarjakuva ei pidä sisällään minkäänlaista taustaa, niin siirrymme suoraan niiden yhteen niputtamiseen.

Kaikki samaan kasaan

Jos tarve vaatii, niin rajataan ensin ruutuja. Tässä tapauksessa en suunnitellut rajausta, joten se jätetään huomiotta. Sitten tallennetaan ruudut kuviksi. Itse suosittelen PNG-muotoa häviöttömän pakkauksen takia. Ruudut laitan kokonaan omaan kansioonsa uuden psd-tiedoston kanssa, joka luodaan seuraavaksi.

Uudelle Photoshop-tiedostolle annan leveydeksi 2480 pikseliä, mutta korkeus heittelee ruutujen määrän ja niiden rajauksen mukaan. Parhammillaan työskentelyalueella on ollut korkeutta 25 000 pikseliä. Se syö konetta. Korkeutta ja leveyttä voi onneksi muuttaa milloin tahansa, joten sen tarkka mitoittaminen ei ole vielä tässä vaiheessa tärkeää.

Sitten luon kansion ruuduille ja toisen mokoman teksteille ja puhekuplille. Valkoinen tausta yleensä riittää tässä vaiheessa, mutta tämän sarjakuvan tapauksessa tarvitsin lisävärin. En muuten erottanut ruutujen taustaa sarjakuva taustasta

Lopuksi vielä ruudut omaan kansioonsa, jonka jälkeen ne asetellaan paikalleen. Jos ruutuja on paljon, niin tämä vaihe vie aikaa. Photoshopista löytyy kyllä työkalu tasaisten välien luontiin, mutta se auttaa vain tietyssä tilanteissa. Hyvin pitkälti välit joutuu mitoittamaan käsin. Tuon homman jälkeen rajataan vain yli jäänyt alue pois ja sitten olemme valmiit aloittamaan työstämisen.

Ruudut aseteltu paikalleen. Alempi ruutu näyttää nykyään hieman erilaiselta.

Kuten näkyy kuvasta näkyy, ei sarjakuvan ruudut erotu taustasta, eli niihin on laitettava reunat. Reunoille teen kokonaan oman tasonsa, jonka sijoitan taustan ja kaiken muun väliin. Sitten leikin valintatyökalulla, jotta saan kaikkien ruutujen ulkokehän rajattua. Laajennan valinta-aluetta n. 10 pikselillä, jonka jälkeen vain maalaan alueen mustaksi. Toinen vaihtoehtoinen tapa on käyttää ohjelmaan rakennettua stroke-toimintoa, mutta se pyöristää kulmien reunoja liikaa omaan makuuni. Se on tosin nopeampi tekniikka käyttää.

Nyt ruudut erottuvat taustasta.

Sitten laitetaan dialogi paikalleen. Siinä ei ole mitään ihmeellistä. Pyritään vain asettelemaan se järkevästi ja niin, että se on luettavissa. Jälkimmäisellä kommentilla tarkoitan sopivan fontin ja sen koon valintaa.

Dialogi paikallaan.

Sitten se hankalin vaihe, eli puhekuplien ja dialogin sovittaminen niihin järkevästi. Tässä sarjakuvassa ei tämän kanssa ongelmia ollut, mutta näkisittepä, kun teen Improving skills-sarjakuvaani. Siinä on tullut törmättyä ongelmaa, jos toiseenkin.

Puhekuplat sijoitan yhdelle tasolle, joka sinänsä on helpottaa asioita pirusti, mutta tekee jälkikäteen muokkaamisesta hivenen ärsyttävää. Asetan vain tasolle stroke-ekektin ja piirrän eri tapoja käyttäen puhekuplat tekstien ympärille. Stroke-efekti luo viivan automaattisesti puhekuplan ympärille, joka taas säästää paljon aikaa ja vaivaa

Kun puhekuplat ja teksti ovat sopivassa tasapainossa keskenään, pitää niille vielä laittaa sakarat. En rupea tätä prosessia sen tarkemmin selittämään, mutta siihen sisältyy hyvin paljon leikkimistä path-työkalujen kanssa. Eli ikään kuin loisi vektorigrafiikkaa. Homma toimii melko samalla periaatteella.

Lopuksi voidaan vielä heittää kaikkea ylimääräistä tekstiä, kuten sarjakuvan tekijän nimi, ja osoite, josta tekijän löytää yms. Taustankin voi värjätä mieleisekseen, mutta tässä tapauksessa se on valkea.

Valmis sarjakuva.

Ja siinäpä se!

Lopuksi

No oli siinä kirjoittamista, perkele! Kirjoitusvirheitä on varmaan vino pino, mutta ei se ketään satuta. Tähän loppuun olisi varmaan hyvä vielä sanoa jotain, mutta ei yksinkertaisesti tule mieleen mitään sanomisen arvoista.