Välinetestausta - Osa 2

Tänään meillä on testissä astetta mielenkiintoisempi tavara, joka tunnetaan nimellä paristopyyhekumi!

paristopyyhekumi ja varakumeja.

Koko idea kuulosti sen verran huvittavalta, että päätin muutaman euron investoida kyseiseen härpäkkeeseen. Itse laite maksoi 5,90 euroa ja siihen kuului mukaan viisi kappaletta vaihtokumeja. 30 kappaleen vaihtokumipaketti maksoi 1,95 euroa ja postikulut olivat 4,50 euroa. Koko lysti tuli siis maksamaan 12,35 euroa! En nyt sanoisi, että mitenkään liian kallis hankinta.

Paristopyyhekumin idea on simppeli: Se on periaatteessa pieni pora, jonka kärkeen on kiinnitetty pyyhekumi. Pintapuolin tarkasteltuna, moottori on aika perinteinen ja halpa kapistus. Taisin viimeksi nähdä tuollaisen, kun purin jotakin lelua ollessani pienempi. Virtansa laite saa kahdesta AAA-paristosta. Eli periaatteessa tälläinen kapistus olisi suht. helppo kyhätä ominkin käsin. Ainoaksi ongelmaksi muodostuisi oikeastaan vain kotelo.

No ei kun kokeilemaan! Eilen testaamani pyyhekynät olivat jo niin tarkkoja kapistuksia käyttää, että en osannut paremmasta kuvitellakkaan... Ennen tämän laitteen kokeilemista. Paristokumilla saa pyyhittyä aivan järkyttävän tarkasti! Se on kuin lyijykynä, jonka kärki on tehty pyyhekumista! Jälkikin on hyvää! No tärkein ominaisuus oli vakuuttava. Heikkouksilta ei tosin vältytä.

No ensimmäisenä tulee mieleen, että kestääkö tämä laite 36 kumin verran käyttöä. Jotenkin minusta nimittäin tuntuu, että tuo kotelo on maksanut enemmän, kuin sen sisällä oleva elektroniikka. Tämä on vain aavistelua tosin. Kumien pitkäikäisyyskin vähän huolettaa, sillä ensimmäinen kumi kerkisi kulua jo merkittävästi, vaikka en montaakaan viivaa kerinnyt pyyhkimään sillä. Se on tosin odotettavaa, koska kumi pyörii aikamoista vauhtia. Lisäksi kapistus rupeaa haisemaan sähköautoradalta, kun pyyhkii kerralla vähän enemmän.

Paristokumilla pitää olla hellä kosketus. Jos painaa vähänkin liian kovaa, niin moottori ei jaksa pyörittää kärkeä. Totta puhutaan, niin jotain tälläista minä vähän odotinkin. Käynnistysnappi saisi olla sijoitettu vähän parempaan paikkaan. Se on nimittäin laitteen päällä, josta sitä on hieman inhottava painaa, ainakin jos käyttää kapistusta, kuten kynää. En sitten tiedä, miten laitetta on suunniteltu kädessä pidettäväksi, mutta kynäasento se ei ole.

Tiivistettynä:

Mielenkiintoinen laite, joka pyyhkii tarkasti ja hyvin. Sen käyttöikä pistää tosin mietityttämään ja siinä on pari hassua pikkuvikaa, jotka aavistuksen haittaavat käyttöä, mutta mistään vakavasta ei ole kyse. Jos tarvitset pyyhekynääkin tarkempaa pyyhkäriä, niin tästäpä siihen ratkaisu! Tarkemmaksi on vaikea pistää.

Seuraava laitetestaus tulee viimeistään vuoden lopussa tai ensi vuoden alussa. Jos jotain mielenkiintoista tulee hankittua ennen sitä, niin teen sitten siitäkin blogautuksen. Ei niiden testattavien välttämättä tarvitse olla piirustustarvikkeita!

Välinetestausta - Osa 1

Mainitsin tuossa ohimennen edellistä kirjoitustani väsätessä, että tarkka piirrostyylini aiheuttaa ongelmia pyyhkimisen kanssa. No sitä se tekee ja valitettavan usein vieläpä. Usein tulee pyyhittyä tyyliin puolet hahmon naamasta, vaikka haluaisi piirtää vain sieraimen uusiksi. Sain siitä viime viikolla sitten tarpeekseni, ja päätin tehdä pari kallista ostosta. Ensimmäinen niistä on pyyhekynä!

Staedtler-pyyhekynä. Kuin lyijytäytekynä, mutta sisältö on pyyhekumia.

No oliko ostos sen arvoinen? No ainakin ensimmäisten testien perusteella! Pyyhekumi ei ole liian pehmeä, eikä liian kova, ja se pyyhkii hyvin ja tarkasti. Kyseisen kapistuksen ostamisessa on vain yksi haittapuoli: Niitä ei pysty ostamaan yksitellen.

FFFFFFFFFUUUUUUUUUUUUUUUUUUUUUUUUUUUUUU...

No ainakin kynä riittävät.

Paljonko kynille kertyy sitten hintaa? No yhden kynän hinta on kokonaiset 1,88 euroa. Ei kuulosta paljolta, vai mitä? No kynät on ostettava kymmenen kappaleen seteissä, joten kerrotaan tuo 1,88 euroa vielä kymmenellä, niin saadaan loppusummaksi 18,8 euroa. Ostin lisäksi kolme kappaletta varakumeja, joiden hinta on 0,83 euroa kappaleelta. Eli loppusummaksi kertyi 21,29 euroa. Toimituskulut päälle, niin hinta nouseekin 27,19 euroon! Eikä siinä vielä kaikki! Tämähän on vain alviton hinta! ALV päälle, niin saadaan lopullinen hinta, eli 33,71 euroa!

Minua jäi hieman hämmentämään tosin yksi seikka... Tilaukseen oli merkitty lisäkulut-kohta, jonka arvoksi jäi 7,32 euroa. En tiedä mistä lisäkuluista oikein oli kyse, mutta en minä kuitenkaan joutunut niitä maksamaan. Olisivatko olleet jonkin sortin pakkauskulut tms. En valita asiasta. Tämä oli vain huomio.

Tiivistettynä

Perkeleen kalliita kyniä, mutta ainakin ensivaikutelman perusteella ovat sen arvoisia. Kyllä minä niistä tänne valitan, jos jotain valittamisen aihetta löytyy. Suosittelen kaikille, jotka harrastavat tarkkaa piirtämistä!

Miksikäs tämä kirjoitus on merkattu ensimmäiseksi osaksi? No näitä välinetestauksia tulee lisää tulevaisuudessa. Seuraava tulee vielä tämän viikon sisällä, sillä tämä ei ollut ainoa asia, jonka tilasin...

Improving Skills - Osa 24

Uusi osa sarjakuvaani on julkaistu! Voit lukea sen täältä!

Hullun ponipiirtäjän piirustustarvikkeet

Ennen kuin varsinaisen sarjakuvan tai piirustuksen tekemisen pystyy aloittamaan, tarvitaan sitä varten luonnokset. Ne voi tehdä tietokoneella, kuten varsinaisen työnkin, mutta itse suosin perinteisempää keinoa (aka. kynä ja paperi). Ainakin omassa tapauksessani, luonnoksien tekeminen on se vaihe, joka hoitaa sen varsinaisen piirustustaidon kehittämisen. Kyllä minä photoshopatessakin opin kaikenlaista, mutta varsinainen työ tapahtuu ruokapöydän ääressä. Mitä huolellisemmin luonnokset tekee, sitä helpompaa varsinaisen työn toteuttaminen on ja aikaa säästyy.

No minkälaisilla välineillä minä ne luonnokset sitten toteutan? Tietenkin sellaisilla, millä ei "pitäisi"! Pitäisi-sana on lainausmerkeissä, koska piirustusvälineet ovat makuasia. Opettavathan ne jossakin taideakatemiapaskasysteemissä tms., että pitäisi käyttää jotain tietynlaista kynää tiettyyn asiaan jne. Minä sanon, että paskan vitut. Kukin käyttäköön mitä haluaa!

Yleiskatsaus työskentelytilastani.

Kyllä, se on pieni pyöreä pöytä. Onko se paras paikka työskennellä? Tällä hetkellä kyllä. Onko se ergonominen? Ei oikeastaan. Pöytä on liian korkea, joten joudun käyttämään tietokonetuolia saadakseni itseni korkeammalle, mutta voisi ne asiat huonomminkin olla. Tuon pöydän ääressä on kuitenkin kaikki tuotokseni syntyneet. Loppuvuodesta olisi suunnitelmissa luoda ihan kunnon piirustusnurkkaus, josta löytyy säädettävillä jaloilla oleva pöytä, kallistettava pöytälevy ja mukava säädettävä työtuoli, sekä kirkas valo. Hyvästi veronpalautukset...

Välineistöä.

No sitten itse niihin välineisiin! Kuvat piirtyvät halpaan 110-grammaiseen A4-luonnosvihkoon. Siitä löytyy 60 sivua (riittää n. kolmeen sarjakuvaan) ja se maksaa jotain vitosen luokkaa. Kirjakaupasta saa vihkosia, joissa on korkeintaan 50 sivua ja ne perkeleet maksavat tuplasti enemmän. Sen lisäksi, sieltä ei löydy meikäläiselle sopivan paksuista paperia, eikä kaikissa vihkosissa ole edes sivun irroittamiseen tehtyä repäisykohtaa. Tämä on niitä harvinaisia tapauksia, jolloin saa parempaa halvemmalla.

Kynänä toimii suhteellisen halpa ja tavallinen lyijytäytekynä. Niitä on itseasiassa kaksi: harmaa ja vihreä. Ostin vihreän varakynäksi, mutta tulee niitä käytettyä vuoron perään, koska kummassakin on eri lyijyä. Harmaassa on HB-lyijyä ja vihreässä H-lyijyä. Niiden välillä on hyvin pieni ero. Itse en sitä huomaa, ennen kuin rupeaa paperi suttaantumaan. Miksikäs lyijytäytekynä tavallisen sijaan? Yksinkertaista, se on aina terävä ja sillä saa tarkkaa jälkeä aikaiseksi. Loppujen lopuksi lyijyn ostaminen tulee halvemmaksi, kuin uusien kynien, joista tulee käyttökelvottomia joko lattialle putoamisen jälkeen, tai liiallisen teroittamisen päätteeksi. Kaiken lisäksi lyijytäytekynällä on helppo opetella piirtämään kevyemmin, koska terä katkeaa helpommin. Jos haluat piirtää kevyemmin, laita painalluksen verran lisää lyijyä näkyviin. Jos lyijy katkeaa, niin painat liian kovaa tai lyijy on paskaa. Yksinkertaista. Löytyy minulta tavallisiakin kyniä. Ensimmäisessä kuvassa näkyy metallinen kotelo, joka pitää sisällään melko kalliin setin erilaisia Briteissä tehtyjä kyniä. Niitä käytän vain yksittäisten piirustusten varjostamiseen.

Ja oikeastaanhan mikään kynä ei nykyään käytä enää lyijyä, vaan grafiitia. Joten tavallaan puhutaan aina virheellisesti lyijykynästä, vaikka sitä oikeastaan pitäisi kutsua grafiittikynäksi. Ihan vain tässä sivuhuomautuksena. Älä ota tosissaan. Ei kukaan käytä termiä "grafiittikynä".

Sitten löytyy tavallinen viivain. Hyödyllinen, kun pitää saada kaksi hahmoa ruudussa samankokoisiksi, samalle korkeudelle tai muuta vastaavaa. Ja pyyhkimistä varten löytyy tietenkin pyyhekumi. Edellisessä kuvassa näkyvät kumit ovat kumpikin samoja. Toinen on vain vähän pyöristynyt. Muuten ihan loistavia pyyhekumeja ovat, mutta ne ovat liian isoja tarkalle piirustustekniikalleni. Tästä asiasta lisää seuraavassa kirjoituksessani.

Seuraava apuväline on takakansi jostakin vanhasta luonnoslehtiöstä, jota käytän pyyhekumin putsaamiseen. Sinitarraa tarvitsen läpi piirtämiseen, jos kahdessa peräkkäisessä ruudussa on sama kuvakulma, mutta jokin muu muuttuu, kuten ilmeet, jonkun hahmon paikka tai asento, esineet liikkuvat tms. Ja lopuksi vielä löytyy kirjoituslevy, jos ei halua piirtää tai kirjoittaa pöydän ääressä. Se saisi kyllä olla aavistuksen isompi ja tukevampi, mutta kirjakaupassa oli vain tuota mallia.

Sitten on tietysti harjattava Trixie, jonka vahemmat ostivat minulle huumorimielessä. Se on itseasiassa oiken hyödyllinen varjojen ja kolmiulotteisuuden hahmottamisen kanssa.

Niin ja on vielä vanha pöytälamppu.

Kun luonnokset ovat valmiita ja skannattu koneelle, niin minne ne sitten menevät? Kansioihin tietysti. Olisi kuitenkin kätevämpi, jos minulla olisi jonkin sortin arkistointikaappi tai vastaava.

Omistan tällä hetkellä kaksi kansiota. Ylemmässä kuvassa olevassa kansiossa on kaikki sarjakuviin liittyvät asiat. Niin dialogit, luonnokset, kuin epäonnistuneetkin ruudut. Tuo kansio on tosin repeämässä liitoksistaan, joten täytyypä muistaa käydä kirjakaupasta ostamassa uusi ensi viikolla. Alempi kansio on kaikille muille piirustuksille. Siellä on vielä tilaa onneksi. Pinon päällimmäisenä on vasta käyttöön otettu dialogi-vihko. Nimensä mukaan, se sisältää alustavat vuoropuhelut Improving Skills-sarjakuvalle 25. osasta eteenpäin. Edellisten osien vuoropuhelut löytyvät sarjakuva-kansiosta.

Siinäpä se perinteisen piirustuspuolen välineistö onkin lyhyesti. Ensi viikolla sitten lisää tarvikeasiaa!

Rahan menoa ei voi estää!

Ihmisillä on usein hankaluuksia puhua rahasta. Jos joltakin henkilöltä kysyy, että kuinka paljon hän tienaa töistä rahaa, niin saa usein vastaukseksi joko "ihan tarpeeksi" tai "liian vähän"-virkkeen. Koskaan ei voi sanoa sitä varsinaista määrää tai edes tuntipalkkaa. Sama homma pätee, jos kysyy tilin saldoa tai muuta vastaavaa. Mistähän tämä johtuu? Miksi rahasta puhuminen on niin vaikeaa ihmisille? Itse jos olisin töissä, hehkuttaisin koko ajan: "MINÄPÄ SAAN PERKELE RAHAA 1800 EUROA KUUSSA JA VOIN OSTAA SILLÄ MITÄ HUVITTAA! LOLOLOLOLOLOLOLOLOL XDXDXDXDXDX :::::DDDDDD VITUN KÖYHÄT SAATANA"!

No siis olisin hyvin iloinen.

Joka tapauksessa, raha on päivän aihe. Se on aina päivän aihe, vaikka sitä ei tiedostaisikaan. Kaikki maksaa tavalla tai toisella. Mitään ei saa ilmaiseksi tässä maailmassa.

Työttömyydestäni huolimatta, minulla ei varsinaisia ongelmia ole koskaan ollut rahan kanssa... Tai siis ei ollut, ennen kuin kävin hammaslääkärissä n. 3 kuukautta sitten. Siellä piti vieläpä käydä kahdesti, joka kustansi hieman päälle 230 euroa! Sen jälkeen on vain menty alamäkeä. Vielä vuoden alussa tililtä löytyi rahaa n. 900 euroa YLIMÄÄRÄISTÄ. Pystyi aivan huoletta tuolloin ostamaan Wii U:n ja rahaa jäin ihan kivasti vielä kaikkeen muuhunkin. Sitten kävin siellä hammaslääkärissä. Sen jälkeen veljeni ilmoitti lopettavansa osallistumisensa vuokrakuluihin, koska hän ei asuisi enää samassa taloudessa. Sitten korotettiin vuokraa. Möin auton pois, joka auttoi vain kuukauden ajan. Nyt sitä odotellaan toimeentulotukea. Jos tämä jatkuu, niin vuoden päästä sitä ollaan ihan kusessa, kun opintolainaa pitää ruveta maksamaan pois alta.

Miksikäs en ole töissä? Vastaus on yksinkertainen: Töitä ei vain ole! Vaikka käytännössä kaikki sähköistetään ja tietokoneosaamista tarvitaan edellistä enemmän, niin datanomeille ei silti ole kysyntää. Meitä on liikaa. Ohjelmoijille olisi huomattavasti enemmän kysyntää, mutta se ei ole minun alaani. Ei ole riittävästi taitoja, ja se on hyvin puuduttavaa hommaa. Kaiken lisäksi, ohjelmoinnista ei käyty kuin jonkun Visual Basicin perusteet ammattikoulussa. Jos sen sijaan olisi opetettu vaikka Javaa tai C-kieltä, niin hyöty olisi ollut paljon suurempi.

On sillä työn puuttumiselle toinenkin syy: Minä itse. Yleensä ihmiset nimittäin stressaavat hirveästi työttömyyttä. Minulla tilanne on päinvastainen. Ei, en ole laiska. Minua ei vain huvita tehdä työtä. Ei edes raha motivoi siihen. Rupeaa vituttamaan ajatuskin siitä, että pitäisi viitenä päivänä viikossa istua kahdeksan tuntia jossakin ja tehdä jotain tylsää hommaa, vaikka kotona olisi parempaakin tekemistä. On vain ihan muutama työ, johon haluaisin, mutta sellaisia ei tällä alueella ole. Muuttaminen ei ole vaihtoehto.

Entäs sitten opiskeleminen? Minä päätin ammattikorkeakoulussa opiskelemisen toisen vuoden lopussa, kun se rupesi stressaamaan ihan hirveästi. Olen tullut siihen tulokseen, että opiskelu ei ole enää vaihtoehto. Olen kyllä harkinnut suunnittelu- ja media-assistentiksi opiskelemista, mutta opintotuen pieni määrä vain pahentaisi rahatilannettani, sekä siinä olisi pari muuta ärsyttävää ominaisuutta.

Eli mitäpä tässä tilanteessa teet? Piirrät poneja. Ratkaisu kaikkeen. Se onkin ainoa asia, joka minua huvittaa tällä hetkellä. Piirtäminenkin syö tosin rahaa. Nytkin pitäisi ostaa lisää paperia, tarkkaan piirtämiseen tarkoitettuja pyyhekumeja, oikea piirustuspöytä, vaihtoteriä piirtopöytäni kynään (mieluummin kyllä ottaisin kokonaan uuden piirtopöydän), ja mitähän muuta paskaa sitä vielä oli. Ajatella, että viisi kappaletta noita vaihtoteriä maksaa melkein yhdeksän euroa! Ne tosin kyllä kestävätkin aika pitkään (yli vuoden). Tuo piirustuspöytä pitää ostaa periaatteessa kolmessa osassa. Ensin se kallistettava taso pitää tilata Briteistä, joka ei onneksi ole 80 euroa enempää, mutta sitten pitäisi vielä hankkiä tukeva pöytä, johon sen voisi laittaa. Sellainen saattaa löytyä kierrätyskeskuksesta halvalla, mutta työtuolin minä vaadin uutena ja se ei ole halpa korkeiden laatuvaatimuksieni takia.

Piirtäminen on sentään suhteellisen halpaa huvia, mutta peliharrastus ei. Nytkin olisi suunnitelmissa ainakin 24 uutta peliä ja kaksi konsolia. Sen lisäksi pitäisi saada uusi TV-taso ja melkeinpä uusi pelihyllykin. Alkaa vanhat nimittäin käymään ahtaaksi. Peliharrastuksen joutuu kuitenkin jättämään nyt sivumpaan huonojen tulojen vuoksi. Tälläkin hetkellä Steamissa olisi menossa loistava kesäale, mutta taidan käyttää tilillä olevat kolme euroani mieluummin ruokaan, kuin jonkun pelin kämäiseen ladattavaan lisäsisältöön.

Tällaista arkipäiväistä asiaa tänään. Olisi lisääkin, mutta se menee kokonaan toiseen kategoriaan, joten teen sille oman blogautuksensa. Kunpa replikaattorit olisivat (jo) olemassa, niin ei tarvitsisi kenenkään rahapulasta kärsiä.

Nyt sarjakuvan piirtämistä jatkamaan!