Havaintoja

Kävin eilen hammaslääkärillä. Oli perseestä ja kaiken lisäksi vieläpä kallista. Poistivat hammaskiveä, joten nyt vihloo niin maan perkeleesti hampaita ja ikeniä. Jano on, mutta ei kykene juomaan mitään. Vittu.

No tuosta huolimatta asiat ovat loistavasti piirtämisen kannalta. Tänään se nimittäin on takkuilevasta alusta huolimatta sujunut. On tullut tehtyä myös muutamia havaintoja piirtämiseen liittyen.

Olen huomannut, että päivän ensimmäinen piirustus ei koskaan onnistu, kuten pitäisi. Siitä eteenpäin saattaa sitten kaikki onnistua loistavasti. Mitä tästä voi päätellä? Minun on lämmiteltävä. Aivan oikein. Niin typerältä, kuin se saattaakin kuulostaa, minun on selvästi tehtävä niin ensitöikseni joka päivä. Eli pitää piirtää vain jotain! Vaikka palloja, jos ei muuta. Ei sillä väliä, kunhan vain saa sen tuntuman piirtämiseen! Kylmiltään ei näköjään lähde. Saman olen huomannut pätevän kitaran soittamiseenkin.

Seuraava havainto tapahtui tänään sarjakuvan ensimmäisen ruudun luonnosta piirtäessä (neljättä kertaa). Tein ensimmäistä kertaa niin, että pidin pari kolme kertaa maksimissaan viiden minuutin pituisia taukoja. Kuuntelin siinä välissä yleensä jonkin kappaleen, jota en ollut kuunnellut pitkään aikaan. En tiedä mikä siinä oli, mutta tämä prosessi tuntui helpottavan piirtämistä huomattavasti. Olisko vain, että silmät ja aivot saivat levätä välillä hieman, joten jaksoin piirtää paremmin. Hyvä kappale jokaiseen väliin rentoutti ja piristi mieltä. Luonnoksesta tuli loistava!

No tässäpä yksi harjoituspiirustus tältä päivältä. Luonnoksen tekeminen kesti alle puoli tuntia. Linjojen piirtäminen varmaan puolitoista, ja silti siitä tuli yllättävän hyvä!

Ka mitä helvettiä? Minunhan pitää ruveta toteuttamaan outoja rituaaleja tästä lähtien! No ei siinä mitään. Tuntuu vain hölmötä. Saatan tietysti kuvitella vain koko asian, mutta eipä noista haittaakaan ole.

Että tällaista tällä kertaa.