Tässäpä uusin sarjakuvani osa!
Siitä tuli sen verran ristiriitainen tapaus, että päätin tehdä siitä sitten oman blogimerkintänsä.
Näyttääkö se hyvältä? No minun nykystandarteilla mitattuna ei, mutta se näyttää paremmalta kuin 19. osa. Tarinan kannalta tuo osa on kuitenkin tärkeä. Dialogiin tuli panostettua itseasiassa piirustusjälkeä enemmän. Useampaan otteeseen tuli sitä vielä tuossa loppupuolella muokattua. Tunteja siihen menikin. Oikolukija sanoi, että oikeinkirjoitus oli lähes täydellinen, mutta ongelma olikin tekstin luonnollisuudessa, vai pitäisikö sanoa luonnottomuudessa. Se nyt ei mikään yllätys ollut. Minulla kun on tapana kirjoittaa kaikki vähän viralliseen tapaan, eikä englannin kieli ole poikkeus. Todennäköisesti en saa kielitaitoani koskaan luonnolliseksi, mutta yrittämisestä ei pitäisi ainakaan olla haittaa! On se kuitenkin parantunut järkyttävän paljon sitten viime vuoden.
Tämän sarjakuvan tekeminen kesti melkein kaksi kuukautta, ja kysymys kuuluukin: Minkä takia? Yksi vahvasti vaikuttava tekijä oli työharjoittelu. Luonnokset piirsin muistaakseni vielä työharjoittelun aikana. Työajat olivat paskat, joten kerkisin/jaksoin piirtää vain yhden luonnoksen päivässä. Kun työharjoittelu loppui, oletin vauhdin palaavan ennalleen, mutta ei... Olin jo tottunut tekemään vain yhden kuvan päivässä, joten se jotenkin jämähti päähäni. En saanut itseäni millään takaisin piirustuspöydän ääreen, vaikka minulla ei olisi ollut mitään tekemistä. Työ oli syönyt piirtämismotivaatiota, eikä jaksanut välillä tehdä mitään. Kaikki oli ihan perseestä. Piirtonopeus on palannut vasta hiljattain lähes aikaisempansa tasolle. Motivaation puutetta ei sentään ole!
Jos katsoo tarkasti tätä uusinta osaa, niin voi huomata järkyttäviä muutoksia piirtotyylin suhteen joissakin ruuduissa. Normaalisti kehittymiseni nimittäin tapahtuu jokaisen sarjakuvan jälkeen, mutta ajan puutteen vuoksi se tapahtuikin tällä kertaa keskellä sarjakuvaa. Tässä sarjakuvassa heijastuu osittain vanha piirtojälkeni, mutta myös uudempi piirtojälkeni. Lopputulos on hyvin kummallinen ja ristiriitaisia tunteita herättävä. Ponien anatomia heittelee vähän laidasta laitaan. Mukaan mahtuu pari todella hyvääkin ruutua, mutta pääasiassa jälki on joko keskitasoa ja huonompaa. Taustaan on lisätty hieman yksityiskohtaisuutta, mutta se on jotenkin luonnottoman tuntuinen. Yksi iso ongelma on heinikko. Minä tiedostin sen olevan ruma jo piirtovaiheessa, mutta olisi kestänyt liian pitkään kehitellä uusi tyyli, joten oli käytettävä vielä vanhaa. Seuraavassa osassa tuo asia tulee muuttumaan.
Mutta tämä on kuitenkin tärkeä osa minulle, koska se auttoi minua löytämään piirtotyylini, jonka ansiosta piirtonopeuteni on kasvanut. Tänään huvikseni piirrellessä huomasin kykeneväni piirtämään ponin sivuperspektiivistä missä tahansa asennossa n. 20 minuutissa. Viimeksi kykenin piirtämään poneja noin nopeasti vuosi sitten. Silloin jälki ei tosin ollut kovin kehuttavaa. Kolmiulotteisen ponin piirtäminen kestää vieläkin tunnin. Jos asento on hankala, niin minun pitää piirtää sama kuva useamman kerran, mutta se on ymmärrettävää. Mutta pointtipa onkin tämä: Minä uskallan sanoa osaavani piirtää joten kuten! Ja sen tajuaminen tuo aivan loistavan tunteen.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti