No noin minä olisin reagoinut vielä muutama sarjakuva takaperin, mutta nyt olen jo hyvin pitkälti tottunut tuohon tunteeseen. Jos kuvaa ei näe mielessään, niin pitää ruveta kokeilemaan hahmottelemalla. Se on oikeastaan aika pirun hauskaa, ja lopputuloksesta tulee yleensä jotain hyvin mielenkiintoista! Vaikka minun kärsivällisyyteni onkin kehittynyt melkoisesti sitten ensimmäisen sarjakuvani osan, niin vielä iskee aika-ajoin turhautumisen tunnetta, josta tämän kirjoituksen keksin tehdä.
Renkaita lämmitellen
Kun saan sarjakuvan valmiiksi, minulla on tapana pitää parin päivän tauko ennen kuin rupean piirtämään seuraavaa osaa. Jatkuva piirtäminen nimittäin rupeaa puuduttamaan pidemmän päälle. Parin päivän tauko motivoi huomattavasti, ja energia palautuu!
Mutta tauon ja ensimmäisen ruudun luonnoksen välissä tapahtuu jotain muuta, nimittäin "alkulämmittely". Tämä vaihe kestää niin pitkään, kuin tarve vaatii, mutta tähän mennessä kolme päivää on riittänyt. Alkulämmittelyn aikana minulla on tapana tutkia tarkemmin edellistä sarjakuvaani. Sinä aikana mietin, että mitä asiaa lähtisin kehittämään muita voimakkaammin, eli paikallistan piirrostyylini eniten ärsyttävimmän asian. Sitten piirrän harjoitusluonnoksen ensin niin, miten olen sen tähän asti tehnyt ja rupean hieman muokaamaan sitä. Toisin sanottuna: Kokeilen jotain uutta.
No tällä kertaa syyniin joutuivat ponien kuonot. Siis kuonot näyttävät minusta sivusta ja edestä siltä miltä pitääkin, mutta ongelma onkin niiden välissä. Minulla on hieman termit hukassa, mutta tarkoitan sitä kuvakulmaa, jossa nähdään hahmo yhtäaikaa sekä edestä, että sivulta, eli syntyy se kolmiulotteinen vaikutelma.
Vaikka olenkin osa osalta päässyt lähemmäksi haluttua kuonomallia, niin se ei ole vieläkään se oikeanlainen. Edellisten lämmittelyluonnosten jälkeen se näyttää minusta hyvinkin kivalta, mutta huomasin siinä samassa nousi esille toinen ongelma, mutta en ole aivan varma, mikä se on... Siksipä päätin skannata ne viisi harjoituskuvaa koneelle, ja liittää ne tähän blogiin tarkempaa analysointia varten. Jospa minä tämän kirjoituksen jälkeen tajuaisin mitä teen väärin.
Ensimmäinen kuva, kiitos!
No ensimmäisenä piirsin ihan kertauksena perinteisen sivuprofiilikuvan Twilightin päästä. Kuono on aavistuksen liian lyhyt ja unohdin näköjään laittaa nuo lisäripset (mitkä ikinä ovatkaan) tuohon silmän oikeaan - eh - kulmaan? Nuo asiat olisivat kuitenkin helposti korjattavissa, mutta teinkin tämän kuvan vain sen takia, koska en ollut koskenut perinteiseen lyijykynään melkein kuukauteen, eli halusin vain saada tuntuman takaisin.
Sitten itse asiaan!
Silmien suuntausta ja vähän tökeröä takaharjaa lukuun ottamatta tästä luonnoksesta tuli juuri oikeanlainen! Pyöristin kuonoa hieman ja lopputuloksesta tuli oikein söpö! Olin vähällä ruveta jo tekemään ensimmäistä ruutua sarjakuvaan, mutta ajattelin vielä sisäistää uuden kuonon piirtotyylin piirtämällä toisen ponin, mutta peilinä. Hyvä että päätin tehdä niin...
Kuono on kyllä aivan identtisen näköinen, mutta tyrin tässä jotain muuta, enkä ole varma mitä. Sen ainakin huomasin, että leuan kaari menee aavistuksen liian alas, ja se riittäisikin ongelman aiheuttamiseen. Näyttäisi myös siltä, että takaharja on aavistuksen liian paksu, joka aiheuttaa illuusion, että Dashin pää olisi turhan leveä. Mittaustulokset kuitenkin väittävät toisin. Minusta myö vaikuttaa, että kuono olisi hieman liikaa oikealla. Kaikki on milleistä kiinni!
No kuva Dashista on vielä siedettävä, mutta seuraava ei niinkään.
Ja tässä vaiheessa alkoi tuntua se tuttu tunne otsalohkossa. Ei vain ymmärrys riitä, miksi ei kykene piirtämään toista yhtä hyvää kuvaa, kuten ensimmäinen, vaikka kuinka yrittäisi. Nyt kuitenkin tajusin, että tässä on täysin sama ongelma, kuin Dashin kuvassa; leuan viiva menee liian matalalta. Kuono on myös vähän väärin asetettu, mutta se sentään näyttää oikeanlaiselta! Vielä kuitenkin löytyy toinen kuva Lyrasta...
Kun sain tämän valmiiksi, ajattelin ensin: "Kato perkele! Tämähän näyttää hyvältä!" Sitten erehdyin vertailemaan sitä kolmeen muuhun harjoitusluonnokseen, jonka jälkeen totesin päivän piirtämisen olleen siinä, ennen kuin kynä lentäisi seinään.
Edelleen sama ongelma! Kuono on sentään asettunut paremmin, kuin kahdessa edellisessä, mutta kokonaan näkyvillä oleva silmä on liian lähellä kuonoa! Harja taas... Noh, tavallaan se saisi olla korkemmalla kuonosta, mutta ei tuo nyt pahalta näytä. Taitaa tämä kuitenkin paremmalta näyttää, kuin edellinen kuva. Kai.
Lopuksi
Kuten huomata saattaa, olen hieman kriittinen omien töideni suhteen. Sitä minussa on moitittu, mutta toisaalta sehän tässä minua on eteenpäin vienytkin näin tekniseltä kannalta ajatellen, eikä siinä ole minusta mitään kritisoitavaa! Hyvinhän tämä on tähän asti sujunut!
Tähän loppuun vielä vertailukuva! Oli pakko kokeilla, että vaikuttaako se leukaviivan siirtäminen muka niin rankasti, ja tässäpä lopputulos:
Vastaus: Vaikuttaa. Takaharjan uloimman viivan siirtäminen taas ei vaikuta. Piirsin sen tosin hieman eri tavalla, eli se voi vaikuttaa!
Jospa vain olen hiljaa...
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti