Poneja

perjantai 8. maaliskuuta 2013

Mikä on, kun ei taidot riitä? Vai riittääkö sittenkin?

Jos sinulla on mielessäsi idea, mutta et saa sitä millään siirrettyä paperille samannäköisenä, kuin sen kuvittelet. Tässä tilanteessa voit joko tyytyä lopputulokseen, tai kokeilla piirtää idean uudestaan. Luovutus ei koskaan ole vaihtoehto. No jos kokeilet piirtää idean uudestaan, mutta lopputulos ei silti miellytä silmää. Minulla on tapana (jo) tässä vaiheessa turhautua, ja näin on nyt käynytkin.

Ongelma on siinä, että en osaa hahmottaa ponien kehoja tietystä kulmasta. Tässä tapauksessa ponin pitäisi istua hieman kyyryssä, niin että sen oikea kylki ja rintakehä näkyvät kameraan päin. Lopputulos näyttää yksinkertaisesti hyvin vääristyneeltä, enkä saa sitä millään näyttämään oikealta. En vain osaa kuvitella, mistä kohdasta minkäkin viivan pitäisi mennä. Tämän takia rupean kokeilemaan eri vaihtoehtoja, kunnes paperi on niin suttuinen, että oikeat viivat eivät enää näy. Minä törmäsin tähän samaan ongelmaan jo edellistä sarjakuvani osaa piirtäessä.

Olisiko vika siinä, että yritän haukata kakusta liian ison palan? Jos ei yksinkertaisesti taidot vain vielä riitä? Enhän minä ole piirtänyt vasta kuin vuoden verran, joten siihen nähden piirrokseni näyttävät oikeastaan yllättävän hyvältä, vaikka sen itse sanonkin. Minulla on vielä älyttömästi opittavaa piirtämisestä, ja oppiahan minä haluankin, mutta entäs sitten, kun ei yksinkertaisesti enää ymmärrä. Näkee selvästi, mikä on väärin, mutta ei vain saa sitä korjattua. Olo on sama kuin ruotsin tunnilla koulussa.

En oikeasti tiedä, mitä tehdä. Voisin tietysti etsiä vaihtoehtoisen kuvakulman, mutta se olisi sama asia, kuin luovuttaminen. Tämmöiset asiat aiheuttavat ristiriiaisia olotiloja. Tälläkin hetkellä haluaisin piirtää, mutta kun ajatteleekin piirrettävää asiaa, niin ei tavallaan enää huvita. Motivaatio laskee. 

Täytyy keksiä jotakin...

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti